Lupasin kertoa vähän itsestäni ja siitä, miten oikeastaan tykästyin lolita-muotiin.
Joten kun nyt tässä kuitenkin kukun yömyöhään koneella (hyi minua), niin voisin saman tien tehdä sen nyt.
Harrastuksiini kuuluvat loleilun lisäksi maalaaminen, piirtäminen, kirjoittaminen, laulaminen ja satunnainen ratsastaminen. Musiikki, taiteilu ja hevoset ovat elämäni tärkeimpiä asioita - lolitan lisäksi. Rakastan myös shoppailua, kenkiä ja vaatteita ylipäätään. Ja ruokaa! *-*
Lemmikkeinä minulla on pikkuinen risteytyskanineiti nimeltä Lady Jane Grey (tuttavallisemmin Kakara, Pupu, Uupu, Kaaka, Kani, Tyttö - rakkaalla lapsella on monta nimeä) sekä neljä undulaattia. Kuvan isokorvainen ilmestys siis on Kakarani. Minua alkaa aina naurattaa, kun nään sen molemmat korvat pystyssä (yleensä se pitää toista alhaalla ja toista ylhäällä), sillä sen korvat näyttävät kohtuuttoman suurilta. Eikö olekin uskomattoman suloinen? ♥ Mielästäni kanit ovat muuten hyvin lolimaisia lemmikkejä, ihan jo senkin takia, että Liisa Ihmemaassa -kirjasta löytyy jänö.
Miten sitten tutustuin lolita-muotiin? Siitä on jo sen verran monta vuotta, etten oikeastaan muista ihan tarkalleen. Jotenkin minä ja ystäväni E innostuimme japanilaisesta musiikista ja fanitimme fanaattisesti Eräitä Bändejä. Musiikin kautta kiinnostuimme Japanin kielestä ja kulttuurista yleensäkin - ja sitä kautta törmäsimme ensimmäisiin lolitakuviin, jotka muuten taisivat olla Moitiéta Manan mallaamana. Ja siitä se sitten lähti; ensin haaveilimme vaatteista, sitten jotenkin päädyimme Morticiaan ostamaan melko järkyttäviä "lolita" luomuksia, näytimme melko järkyttäviltä ja pidimme itseämme melko kauniina. Hyvin surullisen tyypillinen aloittelijan tarina, hmm? Onneksi sillä oli onnellisempi loppu, me nimittäin kehityimme loleina hitaasti eikä lainkaan niin varmasti, mutta kehityimmepä kuitenkin. Harmi, että E lopetti loleilun ihan kokonaan jo yli vuosi sitten. :<
En myöskään osaa sanoa vain yhtä, varmaa syytä, miksi ihastuin lolivaatteisiin heti. Siihen on selkeä syy, miksi aloitin juuri gothic lolina; paitsi että ne kuvat osuivat ensin silmiini, pukeuduin tuohon aikaan jo muutenkin tummiin vaatteisiin, joten gothic oli luonnollinen valinta minulle. (Sittemminhän olen kokeillut vaikka minkälaisia lolityylejä, gothicista sweettiin ja shirosta kuroon, mutta se on jo toinen tarina.) Olen myös pienestä pitäen ollut kiinnostunut historiasta ja kauniista asioista, mikä sekin saattoi vaikuttaa siihen, että lolitavaatteet miellyttivät silmääni. Lolitahan ottaa vaikutteita vanhanaikaisista vaatteista, ja lolitavaatteet ja aatteet ovat kauniita ja suloisia. Myös tapa, jolla lolitassa yhdistyvät parhaimmillaan suloisuus ja eleganttius viehättää minua.
...okei, pitää varmaan täsmentää tuota lolita "aatteiden" suloisuutta. En todellakaan pidä esimerkiksi kaikkia Novalan juttuja kovin suloisina, mm. "tosilolita ei ystäviä tarvitse" on mielestäni järjetöntä. Miitit on kivoja, eikä yksinään ole mukavaa järjestää teekutsuja! Kuitenkin Novalan runoissa ja Shimotsuma monogatari -kirjassa on paljon kauniita ja ihania ajatuksia. Jotkut myös yhdistävät lolitaan tietyn prinsessa-ideologian; jokainen tyttö on prinsessa sisäisesti, ja lolita myös näyttää sen päälle päin. Myös sivistyneisyys ja hyvä käytös, joiden nimeen jotkin lolit vannovat, ovat kovasti mieleeni.
Ja tiedän kyllä, ettei lolitaan varsinaisesti kuulu mitään yhtenäistä ideologiaa. Kuitenkaan en usko, että kovinkaan moni pystyisi harrastamaan lolitaa useamman vuoden puhtaasti "lolita on vain vaatteita" -asenteella. Miten lolitaa jaksaisi harrastaa loputtomiin, jos se olisi vain vaatteita? Jokinhan niistä vaatteista tekee niin erityisiä, että niitä haluaa aina vain lisää kyllästymättä ikinä. Mielestäni juuri nämä hupsut ideologiat tuovat lolitaan mielenkiintoista syvyyttä. Itse en ainakaan pysty täysin vastustamaan niitä, vaikka suhtautumiseni lolitaan on (enimmäkseen) järkevää. Minulla on hyvin vilkas mielikuvitus ja lennokkaat ajatukset, ja vielä kaiken päälle romantikko, joten toisinaan on mukava heittäytyä hupsuksi ja unelmoida, ajatella ja tehdä perilolimaisia asioita. Hyvä esimerkki tällaisesta olisi yperlolimaisten teekutsujen järjestäminen, missä kaikki yrittäisivät käyttäytyä hienosti ja olla mahdollisimman loleja. Minä lähtisin tuollaisille kutsuille koska tahansa.
Hupsis, eksyin varsinaisesta aiheesta pohtimaan lolitan ideologiaa (tai ideologiattomuutta). Ehkä jatkan enemmänkin tästä aiheesta jossain toisessa postauksessa.
