27.4.2010

Lolita ja lemmikit, osa 2

Nyt kun olen juuri paasannut ummet ja lammet eläinten kohtelusta, onkin hyvä sauma julkaista pari kuvaa omasta "lolitalemmikistäni". Käytin poneja rekvisiittana, koska ponit vaan on söpöjä. :D

Tässä siis kanineiti Kieran Ihana Odessa, aka Dessa aka Depsukka. Rakkaalla lapsella monta nimeä - ja vahvat takatassut. Mokoma hyppäsi parin kuvan nappaamisen jälkeen sängylleni ja livisti kuvauspaikalta, mutta ehdinpä kuitenkin saada edes nämä. :3





Siinä se. Pitäisiköhän joskus laittaa tänne tuoreempi kuva koirastamme Chicosta? Chico, joka on noin polvenkorkuinen ja 20 kiloa painava suomenlapinkoira, ei varsinaisesti mikään sylikoira eikä erityisen loliuskottava lemmikki, mutta suloinen se silti on. :'D

26.4.2010

Lolita ja lemmikit


Ystäväni Sanni toivoi minulta postausta tästä aiheesta, joten tässä on...

Lolita ja lemmikit

Lolitoilla on tapana rakastaa kaikkea suloista, ja niinpä monen lolitan sydän sykkii myös pörröisille eläinvauvoille.

Joitakin eläimiä pidetään ”lolimpana” kuin toisia – tällaisia ovat esimerkiksi pienet niin sanotut toy-koirat, kissanpennut ja kanit, ja siksi moni lolita ehkä päätyykin hankkimaan jonkun näistä.

Itselläni on lemmikkeinä niin pupu, koiranpentu (ei kuitenkaan mikään pieni koira :D) kuin pari sirpakkaa lintuakin.

Minä en kuitenkaan ole hankkinut lemmikkejäni sen takia, että ne mätsäisivät asuuni, ja mielestäni kenenkään ei pitäisi koskaan tehdä näin. Jokainen saa toki vapaasti rakentaa ympärilleen unelmaista lolita-maailmaansa, mutta vain niin kauan kun siitä ei ole haittaa kenellekään muulle; ja tämä käsittää mielestäni myös eläimet.

Lemmikki on aina elävä, tunteva olento. Lemmikki ei nauti siitä, jos sen päälle puetaan röyhelöinen mekko, vaikka tämä voi omistajasta todella hauskaa ollakin. Minulle ei tulisi mieleeni pukea esimerkiksi pupulleni Dessalle mitään vaaleanpunaisia valjaita kummempaa – ja valjaatkin vain silloin kun ne todella ovat tarpeen, eli kun lähdemme kesällä ulkoilemaan ja nauttimaan auringosta, tuoreesta ruohosta ja voikukista.

Joudun tosin tunnustamaan, että minusta on toisinaan kivaa istuttaa Dessa keskelle pehmolelukasaa ja ottaa siitä valokuvia. Kuvaan sitä kuitenkin vain muutaman minuutin kerrallaan, joten Dessa ei kärsi siitä. Dessa ei myöskään kärsisi siitä, jos vaikka ottaisin kuvan, jossa minä olen lolitällingissä ja Dessa istuu sylissäni; Dessa istuu muutenkin sylissäni päivittäin, eikä kani välitä siitä, mitä minulla on päälläni. Sen sijaan Dessa todellakin kärsisi siitä, jos haluaisin raijata sitä koko päivän sylissäni kaupungilla pitsipaitaan puettuna.

Jos ajatellaan asiaa pienen koiran kannalta, niin koira tuskin panisi pahakseen, jos sille ostaa muffinssin muotoisen koiranpedin. Koiralle on ihan sama minkä muotoinen sen peti on, kunhan siinä on hyvä nukkua. Mielestäni söpöt ruokakupit, lelut ja koirankopat ovat kaikki hyviä tapoja hemmotella ”lolitalemmikkiä”. Sen sijaan tarpeeton vaatteisiin pukeminen menee jo liian pitkälle (ja koiralle tarpeellinen vaate on vain lämmin talvipuku tai sadesuoja, ja tämäkin vain jos koira on lyhytturkkinen).

Eräs etenkin toy-koirien omistajien ongelma tuntuu olevan se, että pientä söpöstä koiraa kohdellaan kuin ihmislasta. Koira ei KOSKAAN ole lapsi. Kaikki koirat pitää kouluttaa, niin pienet kuin suuretkin. Se ei tosiaankaan ole söpöä, jos pieni koira ”vähän murisee vaan” – aggressiivisuus on aina huonoa käytöstä. Koiralle ei myöskään ole terveellistä, että sitä kannetaan aina ja kaikkialle; koiran pitää saada kävellä itse. Koiran pitää myös saada olla koira, ja tämä käsittää epämiellyttävämpiäkin asioita. Koiran pitää välillä saada roiskuttaa läpi kuralätäkön ja nuuskia toisen koiran takalistoa, sillä se kuuluu koiranelämään.

Lisäksi koirarodun valinnassa olisi hyvä ottaa huomioon, että etenkin pienillä toy-koirilla (kuten teacup –kokoiset villakoirat ja cockerspanielit) on erittäin paljon perinnöllisiä sairauksia, jotka johtuvat juuri siitä, että niitä jalostetaan väkipakolla aina vain pienemmäksi.

On myös otettava huomioon, että lemmikistään on jaksettava huolehtia vielä sittenkin, kun se ei enää olekaan vain suloinen, pörröinen pentu. Kuten jo aiemmin mainitsin, myös pienet koirat pitää kouluttaa. Muuten päädytään tilanteeseen, jossa se pikkanen söpö vaavi onkin yhtäkkiä räksyttävä, ruokaa varasteleva ja sisälle merkkaileva aikuinen – ja tässä ei ole enää mitään hauskaa eikä mitään loliakaan.
Lemmikin ottaessaan pitäisi olla valmis hoitamaan sitä vauvasta hautaan saakka, vaikka lemmikki ei enää vanhana ja raihnaisena niin suloinen olisikaan.

Pitkä asia tiivistettynä: Lolitauskottavan lemmikin voi ja saa ottaa, mutta vain, jos antaa sen olla rauhassa eläin. Jos sinun tekee mieli hemmotella lemmikkiäsi, anna sille macaroon-leivoksen muotoinen vinkulelu tai lemmikin nami; älä osta sille uusia kenkiä ja aurinkolaseja. Lemmikin ottaminen on aina tärkeä päätös, eikä sitä pitäisi tehdä hetken mielijohteesta ja liian heppoisin perustein.

Lopuksi: Haluatko ihastella ja/tai vihastella lolitojen lemmikkejä? Täältä löytyy kuvia ja keskustelua laidasta laitaan.

22.4.2010

Tea time!




Kuvat löydetty lähinnä tumblr:sta. Olivat sen verran ihania, että teki mieleni laittaa ne tänne. :)

15.4.2010

Book Dust

Pidimme tiistaina Sannin ja Iiran kanssa pienen photoshootin Kansalliskirjastolla, ja minä päätin vihdoin ottaa Sugary Carnivalin käyttöön.

Valitettavasti kirjastossa oli niin huono valo, että näytän aika epähehkeältä, mutta ei anneta sen häiritä. Kaikki kuvat ovat Sannin ottamia, hänelle siis kiitos! ♥









Ja päältäni löytyy:
Mekko ja laukku - Angelic Pretty
Paita - Baby, the Stars Shine Bright
Sukat - Secret Shop
Kengät - Blizz
Karkkikaulakoru - Sargonnaksen tekemä
Loput - taviskaupoista ja kirppareilta löydettyjä.

8.4.2010

Avokaskauden avaus

...Tai ainakin melkein! Tältä minä siis ihan oikeasti näytin tänään, minkä todistaa äärimmäisen hehkeä, kesken näytelmäharkkojen napattu kuva:



Olin siis oikeasti liikkeellä avokkaissa! Ja kun pääsin kotiin, ryntäsin ensimmäiseksi vessaan pesemään kuratäpliä pois sukistani. Taidan sittenkin vielä palata hetkeksi takaisin mustiin sukkiin ja säästää sekä sukkiani että hermojani. :D

Mekko: Baby, the Stars Shine Bright
Laukku: Angelic Pretty
Paita ja sukat: Bodyline
Korut: kaulakoru itsetehty, rannekoru jälleen Iberon, korvikset Glitter
Rusetti: Vero Moda
Kengät: City Market! :D

6.4.2010

Kuumaliimaan siihen pitsiä.

Minun piti tänään tavata Sannia, mutta yön aikana iskenyt kevätflunssa romutti nuo suunnitelmat. Niinpä päätin vihdoin tuunata loppuun erään vanhan peilini.

Peilissä oli alunperin kammottavat, oranssit puukehykset. Niinpä sudin kehyksiin uuden maalin (vaaleanpunaista), ja kuumaliimasin päälle pitsiä ja rusetteja. Ja voilá:

Tässä vielä kuva koko peilistä. Ignooratkaa huoneeni hemaiseva katto ja kaunistakin kauniimpi kamerani.

Vanha, loppuunkulunut läppä "kuumaliimaa siihen pitsiä" alkaa kammottavasti käydä toteen. Minä tosiaan kuumaliimaan pitsiä kaikkeen, mikä pysyy tarpeeksi kauan paikoillaan - kirjaimellisesti. :'D

2.4.2010

Bunnybearbag

Oodi Pupulaukulle

Pupulaukku, punasilmäinen
pupulaukku, pörröturkkinen
On sillä rusetti kaulassaan
ja maaginen logo tassussaan.

Pupulaukun tahdon pienoisen
suloisen ja pehmoisen
Vaan valitsenko valkoisen
vai kenties vaaleanpunaisen?

Pupulaukun tahdon mä niin
jo pakkomielteeni kohoaa taivaisiin
Ja kerran kun pupulaukun saan
se voi pehmolelun virkaa toimittaa.

***

...Niin. Olen saanut sellaisen päähänpiston, että tahdon itselleni pupulaukun, vaikka luultavasti se päätyisi vain pehmoleluksi muiden pehmolelujen joukkoon. Tahdon sen silti. Aika-ajoin kehitän itselleni outoja pakkomielteitä. :'D

Mimi yllytti minua kirjoittamaan oodin pupulaukulle, ja tässä se siis on. Samainen takapiru yllytti minua julkaisemaan runon blogiini, joten tässä sitä ollaan. Katsotaan, miten käy. Veikkauksia otetaan vastaan. Päädynkö todellakin lopulta ostaman pehmolelulaukun, vai enkö? Sitä odotellessa. :D