Näytetään tekstit, joissa on tunniste valitus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste valitus. Näytä kaikki tekstit

15.7.2009

A-studion Animecon-osiosta

Jälleen kerran varoitus: luvassa on kitkerän sävyistä valitusta, eli jos ei kiinnosta, niin kannattaa skipata koko postaus suosiolla.

Katsoin tänään TV1:ltä tulleen A-studion, jonka yhtenä aiheena oli "Lolita-hahmot huolestuttavat animen harrastajien vanhempia". Jo tuo aiheen esittäminen noin sai minut aavistelemaan pahaa - ja sitähän se juuri olikin.

Voitte nyt olla ihan vapaasti sitä mieltä, että vedän palkokasvit nenääni turhasta, mutta koska itse harrastan lolitaa, niin otan asiat välillä vähän turhankin henkilökohtaisesti. Minua ottaa suuresti aivoon, että kaiken lolitan medianäkyvyyden jälkeenkään ihmisille ei vain mene jakeluun, että lolita ja Lolita ovat kaksi eri asiaa! Lolita-tyylillä ei ole mitään tekemistä Nabokovin Lolita-kirjan kanssa - ei mitään. Yhteinen nimihän on aikalailla sattumaa, japanilaiset (jotka tyylin ovat näin nimenneet) kun eivät pahemmin tunne länsimaista kirjallisuutta. Heille lolita edustaa vain jotain söpöä, viatonta ja kivan kuuloista sanaa, ei suinkaan sitä miestenviettelijävamppipikkulikkaa, joka länsimaalaisille (aikuisille) sanasta tulee mieleen.

Ja miksi sitten herneytin nenäni tuon jutun takia? No, siksi, että jo jutun kuvauksessa mainittiin "Lolita-hahmo". Itse jutussa näytettiin Animeconissa käyneitä lolitoita, ja mainittiin uudestaan tuo "Lolita-hahmo". Missään vaiheessa ei kuitenkaan viitsitty kumota väärää käsitystä kyseisestä HAHMOSTA. Ei ole olemassa mitään Lolita-HAHMOA, ja jos onkin, niin sillä ei kyllä ole mitään tekemistä lolita-tyylin kanssa! Itselleni jäi tuosta jutusta sellainen olo, että se kyllä kovasti antoi hyvää kuvaa animesta ja mangasta, mutta vain lisäsi epäluuloja lolita-tyyliä kohtaan. Ei missään puhuta esimerkiksi gootti-HAHMOISTA tai punkkari-HAHMOISTAKAAN. Milloin porukalle menee jakeluun, että lolita on vain vähän erikoisempi (eikä missään nimessä kovin seksikäs) vaatetyyli?! Kun asia esitettiin noin, niin se oli mielestäni hyvin loukkaavaa jutussa vilahtaneita lolitoja kohtaan.

Minua hävettää jo muutenkin mainita lolita-tyylin nimi sellaisille ihmisille, jotka eivät asiasta mitään tiedä, ja sitten media vielä lisää ennakkoluuloja sitä kohtaan. Eräässäkin lolitaa käsitelleessä jutussa, joka julkaistiin taannoin Helsingin Sanomissa, oli kainalotekstinä artikkeli, jossa lapsipsykologilta kyseltiin, tuleeko tästä tyylistä ja sen harrastamisesta nyt HUOLESTUA. Voi hyvä luojatar sentään! Onneksi kyseinen psykologi oli kuitenkin järkevämpi kuin jutun kirjoittaja(t); hän totesi, että nuorten pitää rauhassa antaa "leikkiä prinsessaa" ilman, että siitä pitää väen väkisin etsiä seksuaalisia piilomerkityksiä. Lolitan "vaarallisuus" on vain ihmisten korvien välissä, juuri sen takia, että kaikessahan nyt on kertakaikkiaan pakko olla jotakin rivoa ja seksikästä ja hämärää. Jos ihmiset vaan voisivat hyväksyä sen faktan, että - OMG! - on olemassa vielä epäseksistisiäkin asioita, joita JOPA nuoret voivat harrastaa, niin elämäni helpottuisi huomattavasti ja sieraimissani olisi enemmän tilaa ilman virtaukselle.

Ja nyt voin kitkeä sieraimissani itäneen palkokasvin pois, kun sain purettua raivoani tänne. Loppukevennykseksi totean että aaaarrgghhh.

1.7.2009

Lolita - julkista omaisuutta?

Varoitus: tämä on lyhyt, ärtyneen sävyinen tunteidenpurkamispostaus. Ja puhtaasti sellainen, eli ei kannata odottaa syvällistä pohdintaa tai hyvää kielioppia.

Tämän postauksen otsikko kertookin jo, mistä aion vinettää. Olen huomannut, että (ainakin Helsingissä) loleilevaa henkilöä pidetään jonkinlaisena "julkisena omaisuutena" (vrt. Tuomiokirkko), jota saa valokuvata kysymättä lainkaan lupaa. En pysty edes laskemaan, kuinka monta kertaa minusta on otettu valokuvia ilman lupaa - ja voihan olla, että sitä tapahtuu enemmänkin kuin huomaan. Enkä ole varma, tahdonko edes tietää, minne kaikki nuo kuvat päätyvät!

Valokuvaminen ilman lupaa on törkeää, AINA, huolimatta siitä, mitä valokuvattavalla henkilöllä sattuu olevan päällään. Mielestäni minulla on oikeus pukeutua vaikka jätesäkkiin, ja minun pitäisi silti saada kulkea rauhassa kadulla. Valokuvaaminen ilman lupaa on törkeää siksikin, että yleensä suostun valokuvattavaksi - jos vain vaivaudutaan kysymään se lupa ensin!

Tähän joku voi sanoa, että "jos et tahdo huomiota, niin älä pukeudu lolitaan". Siihen minä totean, että syyni pukeutua lolitaan ovat alunperin aivan muut kuin huomionkipeys. En hae pukeutumisellani huomiota, minä vain satun tykkäämään lolitasta, piste. Enkä todellakaan anna kenenkään muun mielipiteen tai tekemisten vaikuttaa siihen, miten pukeudun ja miten en. Tiedän kyllä, että lolita herättää väkisinkin ihmisten mielenkiinnon, hyvässä tai pahassa. Tuijotuksen ja satunnaiset kommentit kestän kuin nainen, mutta luvaton paparazzaus saa vereni kiehumaan! Se, miten minä pukeudun, ei oikeuta muiden huonoa käytöstä minua kohtaan - etenkin, kun minun pukeutumiseni ei pitäisi heitä häiritä mitenkään. Ja jos pukeutumiseni häiritseekin, niin taatusti en ainakaan käyttäydy tyhmästi!

Vielä toinen, mielestäni vähän outo asia, jota minulle tapahtuu silloin tällöin: joku minulle aivan tuntematon ihminen saattaa tulla esim. galleriassa kysymään, olisiko minulla jotain mekkoja myynnissä. Siis mitä?! Jälleen kerran, sekö, että pukeudun välillä "kummallisesti", tekee minusta kävelevän vaatekaupan?! JOS minulla olisi jotain vaatteita myynnissä, niin minähän myisin ne nimenomaan netissä - siitä siis olisi erikseen ilmoitus jossain, vähintään Terriblessä. Mikä logiikka siinä on, että tullaan tuollaisia kyselemään? Yleensä pyrin vastaamaan kyselijöille ystävällisesti, että ei, minulla ei ole vaatteita myynnissä juuri sillä hetkellä. Olen jollekin tainnut joskus jopa luvata ilmoittaa, jos laitan vaatteita myyntiin. Niin tai näin, niin kyllä tämä vähän kummallista on.

[end//whine//end]