Pieni kuva on pieni, koska postauksestanikin tulee hyvin pieni. Eli lyhyesti mietteitäni kyseisestä sedästä.
Jotenkin minusta tuntuu, että monet pitävät Novalaa lähinnä vitsinä (korjatkaa toki, jos olen väärässä). En ole itsekään mikään fani, ja kuten aiemmassa postauksessani totesin, pitäisin "lolita-raamattunani" ennemmin Pikku prinsessaa kuin Shimotsuma Monogataria (Kamigaze Girls), jos nyt kokisin tarvetta pitää itselläni moista. Novalan tyylistäkään en pahemmin pidä; nostan kuitenkin herralle hattua siitä, että hän uskaltaa olla millainen tahtoo.
Huolimatta epäfaniudestani olen kuitenkin sitä mieltä, että Novalalla on oikeasti kauniita ja viisaitakin mietteitä liittyen lolitaan. Novalan tekstejä voisi verrata Raamattuun; kumpaakaan ei pidä tulkita kirjaimellisesti, vaan niistä tulee etsiä syvempiä merkityksiä ja ohjenuoria. Täten esimerkiksi paljon kohua herättänyt "Lolita ei tarvitse ystäviä/lolitalla ei SAA olla ystäviä" voitaisiin tulkita näin: "Todellinen lolita ei tarvitse muiden hyväksyntää, vaan pukeutuu miten tahtoo - vaikka sitten yksin." Ja mielestäni noin lievemmin ajatelteltuna tuossa lausahduksessa on itua. Jos minä välittäisin siitä, mitä kaikki ihmiset minusta kadulla ajattelevat, kun kuljen loleissa, niin en kyllä pääsisi kovin pitkälle. Totuus kuitenkin on, että suurin osa ihmisistä pitää lolitaa vähintäänkin hieman kummallisena. Sen tietoisuuden kanssa on vain elettävä, jos kaikesta huolimatta tahtoo olla lolita.
Palataanpa vielä Shimotsuma monogatariin. Vaikka olen julistanut jo useampaan otteeseen, etten pidä kyseistä kirjaa Suurena Totuuden Kirjana, rakastan sitä silti. Kyllä, rakastan. En pidä sitä sopivana "lolita-raamatuksi" (että inhoankin tuota sanaa, mutta kun en parempaakaan keksi), koska Momoko todella käyttäytyy liian huonosti ollakseen 'täydellinen lolita' minun kriteerieni mukaan. Esimerkiksi rahan huijaaminen vanhemmiltaan lolitavaatteita varten on väärin, piste. Eikä kenenkään ole hyvä idolisoida epäsosiaalista, huijaavaa lolitaa. Kuitenkin Shimotsuma monogatari on kirjoitettu todella hyvin ja hauskasti. Lisäksi Momoko kehittyy kirjan aikana parempaan suuntaan. Aluksi hän ei usko lainkaan ystävyyteen, eikä halua kutsua Ichikoa ystäväkseen, mutta kirjan lopussa Momoko joutuu jo myöntämään itselleen (joskaan ei Ichikolle), että kyllä Ichiko todella on hänen ystävänsä. Pidän kovasti myös Shimotsuma monogatarin leffaversiosta, joskin kirja on kyllä parempi.
Novalan huumesekoiluihin en puutu sen kummemmin. Harmihan se toki on, jos lolita-idolista paljastuu tuollaista. Ja tämä tosiaan antaa täysin uuden näkökulman Novalan lausumaan "läheisimmät ystäväni ovat TV:ni ja huonekasvini." Niinpä niin. Itse kuitenkin arvostan Novalan kirjoituksia ihan yhtä paljon edelleen - eihän se minulle kuulu, mistä kukin hakee inspiraationsa...
Loppuun vielä eräs Novalan runo, josta pidän kovasti. Ja siinä kaikki tällä kertaa. (Oho, tästä taisi loppujen lopuksi tulla vähän pitempi teksti kuin "pieni"? :D)
---
† Gothic Lolita †
The world of imagination.
Free the dream within
The stars are crying a tear
A sigh escapes from heaven
And the world’s end
Free the dream within
The voices calling, a song
A prayer from deep inside you
To guide you
Look beyond where hearts can see
Dream in peace
Trust, love, believe…
The world of imagination.
Free the dream within
The stars are crying a tear
A sigh escapes from heaven
And the world’s end
Free the dream within
The voices calling, a song
A prayer from deep inside you
To guide you
Look beyond where hearts can see
Dream in peace
Trust, love, believe…