26.4.2010

Lolita ja lemmikit


Ystäväni Sanni toivoi minulta postausta tästä aiheesta, joten tässä on...

Lolita ja lemmikit

Lolitoilla on tapana rakastaa kaikkea suloista, ja niinpä monen lolitan sydän sykkii myös pörröisille eläinvauvoille.

Joitakin eläimiä pidetään ”lolimpana” kuin toisia – tällaisia ovat esimerkiksi pienet niin sanotut toy-koirat, kissanpennut ja kanit, ja siksi moni lolita ehkä päätyykin hankkimaan jonkun näistä.

Itselläni on lemmikkeinä niin pupu, koiranpentu (ei kuitenkaan mikään pieni koira :D) kuin pari sirpakkaa lintuakin.

Minä en kuitenkaan ole hankkinut lemmikkejäni sen takia, että ne mätsäisivät asuuni, ja mielestäni kenenkään ei pitäisi koskaan tehdä näin. Jokainen saa toki vapaasti rakentaa ympärilleen unelmaista lolita-maailmaansa, mutta vain niin kauan kun siitä ei ole haittaa kenellekään muulle; ja tämä käsittää mielestäni myös eläimet.

Lemmikki on aina elävä, tunteva olento. Lemmikki ei nauti siitä, jos sen päälle puetaan röyhelöinen mekko, vaikka tämä voi omistajasta todella hauskaa ollakin. Minulle ei tulisi mieleeni pukea esimerkiksi pupulleni Dessalle mitään vaaleanpunaisia valjaita kummempaa – ja valjaatkin vain silloin kun ne todella ovat tarpeen, eli kun lähdemme kesällä ulkoilemaan ja nauttimaan auringosta, tuoreesta ruohosta ja voikukista.

Joudun tosin tunnustamaan, että minusta on toisinaan kivaa istuttaa Dessa keskelle pehmolelukasaa ja ottaa siitä valokuvia. Kuvaan sitä kuitenkin vain muutaman minuutin kerrallaan, joten Dessa ei kärsi siitä. Dessa ei myöskään kärsisi siitä, jos vaikka ottaisin kuvan, jossa minä olen lolitällingissä ja Dessa istuu sylissäni; Dessa istuu muutenkin sylissäni päivittäin, eikä kani välitä siitä, mitä minulla on päälläni. Sen sijaan Dessa todellakin kärsisi siitä, jos haluaisin raijata sitä koko päivän sylissäni kaupungilla pitsipaitaan puettuna.

Jos ajatellaan asiaa pienen koiran kannalta, niin koira tuskin panisi pahakseen, jos sille ostaa muffinssin muotoisen koiranpedin. Koiralle on ihan sama minkä muotoinen sen peti on, kunhan siinä on hyvä nukkua. Mielestäni söpöt ruokakupit, lelut ja koirankopat ovat kaikki hyviä tapoja hemmotella ”lolitalemmikkiä”. Sen sijaan tarpeeton vaatteisiin pukeminen menee jo liian pitkälle (ja koiralle tarpeellinen vaate on vain lämmin talvipuku tai sadesuoja, ja tämäkin vain jos koira on lyhytturkkinen).

Eräs etenkin toy-koirien omistajien ongelma tuntuu olevan se, että pientä söpöstä koiraa kohdellaan kuin ihmislasta. Koira ei KOSKAAN ole lapsi. Kaikki koirat pitää kouluttaa, niin pienet kuin suuretkin. Se ei tosiaankaan ole söpöä, jos pieni koira ”vähän murisee vaan” – aggressiivisuus on aina huonoa käytöstä. Koiralle ei myöskään ole terveellistä, että sitä kannetaan aina ja kaikkialle; koiran pitää saada kävellä itse. Koiran pitää myös saada olla koira, ja tämä käsittää epämiellyttävämpiäkin asioita. Koiran pitää välillä saada roiskuttaa läpi kuralätäkön ja nuuskia toisen koiran takalistoa, sillä se kuuluu koiranelämään.

Lisäksi koirarodun valinnassa olisi hyvä ottaa huomioon, että etenkin pienillä toy-koirilla (kuten teacup –kokoiset villakoirat ja cockerspanielit) on erittäin paljon perinnöllisiä sairauksia, jotka johtuvat juuri siitä, että niitä jalostetaan väkipakolla aina vain pienemmäksi.

On myös otettava huomioon, että lemmikistään on jaksettava huolehtia vielä sittenkin, kun se ei enää olekaan vain suloinen, pörröinen pentu. Kuten jo aiemmin mainitsin, myös pienet koirat pitää kouluttaa. Muuten päädytään tilanteeseen, jossa se pikkanen söpö vaavi onkin yhtäkkiä räksyttävä, ruokaa varasteleva ja sisälle merkkaileva aikuinen – ja tässä ei ole enää mitään hauskaa eikä mitään loliakaan.
Lemmikin ottaessaan pitäisi olla valmis hoitamaan sitä vauvasta hautaan saakka, vaikka lemmikki ei enää vanhana ja raihnaisena niin suloinen olisikaan.

Pitkä asia tiivistettynä: Lolitauskottavan lemmikin voi ja saa ottaa, mutta vain, jos antaa sen olla rauhassa eläin. Jos sinun tekee mieli hemmotella lemmikkiäsi, anna sille macaroon-leivoksen muotoinen vinkulelu tai lemmikin nami; älä osta sille uusia kenkiä ja aurinkolaseja. Lemmikin ottaminen on aina tärkeä päätös, eikä sitä pitäisi tehdä hetken mielijohteesta ja liian heppoisin perustein.

Lopuksi: Haluatko ihastella ja/tai vihastella lolitojen lemmikkejä? Täältä löytyy kuvia ja keskustelua laidasta laitaan.

6 kommenttia:

  1. Itse en kyllä koskaan pukisi kissalleni Piparille mitään kaulapantaa tai valjaita kummempaa, onhan hänellä komea turkki! Tietysti jokin rusetti kaulassa ei ole pahasta, kunhan se ei purista tai aiheuttaisi lemmikille mitään vaaraa.

    Jotkin elämän osa-alueet olisi mielestäni ihan hyvä jättää lolitan ulkopuolelle, kuten vaikka lemmikit. On hirveää, kuinka ihmiset vain ottavat lemmikkejä asusteiksi tai vain pentuajaksi koska ne ovat söpöjä. >:(((((

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä koirista (muista eläimistä kun ei ole kokemusta). Toivottavasti kukaan ei valitse koirarotua sen katu-uskottavuuden perusteella, ja on tosiaan hyvä pointti, että koira on aina koira. Koiralle paras elinympäristö on sellainen, jossa sillä on selvä lauma ja laumalla johtaja. Joka paikkaan kantaminen ja koiralle leperteleminen vain hämmentää eläin-parkaa.

    VastaaPoista
  3. Tuli nyt tässä mieleen että ootko tehnyt aiemmin huone postausta? Jos et ole, niin olisi kiva jos voisit joskus tehdä sellaisen!:3 ~Anni

    VastaaPoista
  4. Jousia ja Agitha: Kiitokset molemmille kommenteista!

    Anni: Olen jo tehnyt pienen postauksen huoneeni yksityiskohdista. Sen voit kurkata täältä: http://newvoguechildren.blogspot.com/2010/03/linnani-on-kotini.html

    VastaaPoista
  5. No siis kyllähän kissan tai koiran voi "pukea" loliuskottavasti. Meillä ja Deillä on koko ajan suloiset ruutukuvioiset pannat tiulla. Eipä nuo nyt sisällä tarpeellisia olisi, mutta kun ne on tullut niille pistettyä, niin on tosi outoa, jos en kuule, missä ne liikkuvat.

    Saa noille kissoilla ja koirille vieläkin hienompia pantoja. Rusetteja, timantteja, erilaisia kuoseja ja miksei niitä itsekin kohtuuden rajoissa voisi tuunata. :D Mutta tosiaan, pantojen, valjaiden ja satunnaisia viittojen (joita muuten suositellaan myös kuulemani mukaan sfinxeille) lisäksi en lemmikilleni muuta pukisi.

    VastaaPoista
  6. Enedria: Olen samaa mieltä. Lemmikkiä voi 'lolifioida' erilaisilla söpöillä valjailla/kaulapannoilla, ainakin ulkoilua ajatellen. Kuten totesin, eläin ei kärsi siitä jos panta sattuu olemaan pinkki ja timanttisomisteinen, kunhan se vaan on mukava päällä. Sen sijaan koirien mekot, peruukit ja aurinkolasit ovat minusta jo liikaa.

    VastaaPoista