Rokokoo, 3. osa: Marie Antoinette

On tullut aika julkaista vihdoin Rokokoo-sarjani kolmas ja viimeinen osa, joka käsittelee Marie Antoinettea, koko rokokoo-kauden tyyli-ikonia ja ilmentymää. Sarjan ensimmäinen osa ja toinen osa käsittelevät rokokoo-ajan arkkitehtuuria, taidetta, muotia ja vähän filosofiaakin. Mimin viktoriaanisuuteen pureutuvan sarjan kolmas osa on täällä.

Marie Antoinette

Maria Antonia Josepha Johanna von Habsburg-Lothringen (ranskaksi Marie-Antoinette Josèphe Johana de Habsbourg-Lorraine) syntyi 2. marraskuuta 1755 Wienissä, Hofburgin linnassa. Hän oli Itävallan kuningattaren Maria Teresan tytär, Unkarin ja Böömin prinsessa, Itävallan arkkiherttuatar, Ranskan dauphine eli kruununprinsessa ja lopulta kuningatar.

Tuohon aikaan oli tapana, että hallitsijoiden lapset naitettiin poliittisten tarkoitusperien mukaan. Niinpä Ranskan ja Itävallan ryhtyessä liittolaisiksi sovittiin myös Marie Antoinetten avioliitosta Ranskan kruununperillisen Ludvig XVI:n kanssa. Marie Antoinette lähetettiin Ranskaan vuonna 1770, vain neljätoistavuotiaana.

Marie Antoinette tanssii veljiensä kanssa, maalaus vuodelta 1765.

Ensimmäinen Marie Antoinetteen liittyvä skandaali tapahtui jo hänen hääjuhliensa aikana; Lothringenin prinsessat vetosivat sukulaisuuteensa morsiamen kanssa ja tanssivat ennen herttuattaria, jotka olivat arvojärjestyksessä tavallisia prinsessoja korkeammalla. Jo tästä alkoi Marie Antoinetteen liittyvä juoruilu, halveksunta ja toisaalta myös kateus.

Marie Antoinette 13-vuotiaana. Tämä miniatyyrimuotokuva lähetettiin Marie Antoinetten tulevalle sulhaselle, jotta hän näkisi morsiamensa ennen häitä.

Ranskan hovietiketti oli paljon tiukempi, kuin Itävallan. Marie Antoinette inhosi hovielämää, ja hänellä olikin suuria vaikeuksia sopeutua Versaillesiin. Hänen aviomiehensäkin viihtyi paremmin metsästyksen parissa, ja Marie Antoinetten sopeuttaminen hovielämään jäi kuninkaallisen taloudenhoitajattaren, kreivitär de Noaillesin tehtäväksi. Marie Antoinettea ohjailtiin myös Itävallasta, sillä hänen äitinsä ja Itävallan suurlähettiläs kävivät kirjeenvaihtoa. Marie Antoinette ei ollut saanut lainkaan opetusta politiikassa, ja niinpä hän oli täysin perheestään riippuvainen ja myös näiden manipuloitavissa.

Kuningas Ludvig XV:n kuollessa 10.5.1774 Marie Antoinettesta tuli Ranskan kuningatar. Vuonna 1777 Marie Antoinettesta tehtiin ensimmäiset pilkkalaulut ja pamfletit, joissa hänellä väitettiin esimerkiksi olevan lukuisia rakastajia. Hänen väitettiin myös pelaavan Itävallan pussiin ja tuhlaavan valtion rahoja. Kuningatar keräsi ympärilleen pienen joukon omia suosikkejaan, mikä herätti kateutta ja vihaa hovissa. Hän myös pukeutui ylellisesti ja järjesti suuria juhlia ja peli-iltoja. Tuon ajan tavoista poiketen Marie Antoinette myös kylpi päivittäin; voin kuvitella, että tätäkin on pidetty omituisena ja paheksuttavana.

Marie Antoinette, Ranskan kuningatar, kruunajaisasussaan.

Marie Antoinetten ensimmäinen lapsi, Marie Thérèse Charlotte, syntyi Versaillesin palatsissa 19.12. 1778. Marie Antoinetten piti synnyttää satojen hovin jäsenten läsnä ollessa, eikä hän enää myöhemmin suostunut siihen. Marie Antoinette iloitsi tyttärestään. Hänen kerrotaan sanoneen: ”Poika olisi kuulunut valtiolle, mutta tämä lapsi on minun ja hän saa kaiken hellyyteni; hän saa iloita onnestani ja pehmentää surujani.” Marie Antoinette sai myöhemmin vielä kolme lasta: kruununperijä Louis Joseph Xavier François (1781), Louis Charles (1785) ja Sophie Béatrix (1786).

Marie Antoinette lapsiensa kanssa.

Iän myötä Marie Antoinetten tyyli muuttui vaatimattomammaksi. Hän oli erittäin hyvä ja lapsilleen omistautunut äiti. Hän myös omistautui entistäkin enemmän hyväntekeväisyystyölle. Tämä ei kuitenkaan hillinnyt lainkaan hänestä leviteltäviä, ilkeämielisiä puheita.

Marie Antoinette yksinkertaisessa musliinipuvussa, 1783.

Heinäkuussa 1785 paljastui kaulakoruskandaali, joka entisestään laski Marie Antoinetten suosiota. Eräs kultaseppä vaati kuningattarelta 1,5 miljoonaa livreä timanttisesta kaulakorusta, jonka oli ostanut kuningattaren nimissä kardinaali Rohan. Kuningas antoi asian parlamentin haltuun, ja se nimesi syyllisiksi erään seikkailija-avioparin. Kuningattarella ei todellisuudessa ollut mitään tekemistä kaulakorun tilaamisen kanssa, mutta hän sai siitä silti kansan vihat niskoilleen.

Kun Marie Antoinette vihdoin ymmärsi kansansuosionsa heikentyneen, hän pyrki vähentämään kulujaan. Tästä kuitenkin aiheutui vain uusia vaikeuksia, kun entiset suosikit jäivät nyt ilman kuningattarelta saatuja tuloja ja suuttuivat. Mitään ei ollut enää tehtävissä, ja Marie Antoinettelle annettiin pilkkanimi ”Madame Kassavaje”.

Marie Antoinettea voidaan pitää sekä Ranskan suuren vallankumouksen osasyyllisenä, että sen uhrina. Marie Antoinettesta liikkui huhuja, että hänen lapsensa olivat itse asiassa syntyneet avioliiton ulkopuolella. Vallankumoukselliset keksivät mitä räikeimpiä syytöksiä kuningatarta vastaan; hänen väitettiin jopa hyväksikäyttävän lapsiaan seksuaalisesti.

Säätyläisvaltiopäivien avajaiset pidettiin 4. toukokuuta 1789. Avajaismessun aikana Monseigneur de La Fare hyökkäsi melko avoimesti kuningatarta vastaan. Kesäkuun neljäntenä päivänä kruununperillinen kuoli. Hänet haudattiin ilman juhlallisuuksia kulujen välttämiseksi, eikä kuningasperheellä ollut mahdollisuutta kunnolliseen suruaikaan poliittisen tilanteen vuoksi. Marie Antoinette pyysi kuninkaalta, että he lähtisivät kauas Pariisista johonkin turvalliseen linnoitukseen.

1. lokakuuta syntyi taas uusi skandaali, kun Pariisiin majoitetun rykmentin illanvietossa osoitettiin suosiota kuningattarelle. Erityisesti paheksuttiin sitä, että juhlia edes järjestettiin, kun kansa näki nälkää. Lokakuun viidentenä kansa järjesti mielenosoitusmarssin Versaillesiin, ja he vaativat leipää. Tämän mielenosoituksen jälkeen levisi perätön huhu, että Marie Antoinette olisi vastannut leivän puutteesta valittaville: ”Jos heillä ei ole leipää, niin syökööt leivoksia.” Todellisuudessa Marie Antoinette ei koskaan sanonut niin.

Metsästysretkeltä palannut kuningas ei osannut päättää, mitä olisi parasta tehdä. Niinpä kuninkaallinen perhe jäi Versaillesiin.

10. lokakuuta 1789 kansalliskokous sääti lain, jonka mukaan kuningasta sitoivat kansalliskokouksen päätökset. Hän ei siis enää saanut käyttää valtaa vapaasti, kuten aiemmin oli ollut tapana. Vuoden 1790 lopussa kuningasperheelle ehdotettiin pakenemista. Kuningasperheen oli määrä pyrkiä lähellä rajaa olevaan linnoitukseen.
Kuningatar kutsuttiin kommuunin kuultavaksi 7. maaliskuuta, ja häntä syytettiin siitä, että hän oli yrittänyt myydä Ranskan Itävaltalaisille. Kuningasperhe yritti paeta 20. päivänä, mutta pako epäonnistui. Heidät pidätettiin ja vietiin Pariisiin Tuileries’n linnaan.

10. elokuuta tapahtui kansannousu, ja Tuileries’n linnaan tehtiin rynnäkkö. Kuningasperhe siirrettiin Templen vankilaan, ja myöhemmin kuningasperhe julistettiin panttivangeiksi. 21. tammikuuta 1793 kuningas teloitettiin. Marie Antoinette erotettiin lapsistaan, ja hänet vietiin Concerigerieen tyrmään.

3. lokakuuta 1793 kuningatar haastettiin oikeuteen syytettynä maanpetoksesta. Oikeudenkäynti oli kuitenkin kaikkea muuta kuin reilu, ja kuningattarelle vain vilautettiin puutteellisia asiakirjoja, joiden avulla häntä syytettiin. Hänet tuomittiin kuolemaan 16. lokakuuta.

Marie Antoinette kuljetettiin teloituspaikalle sidottuna kärryillä – hänen miehensä oli sentään saanut vaunut. Marie Antoinette käyttäytyi arvokkaasti ja rohkeasti viimeiseen hetkeensä saakka. Viimeiset sanansa hän sanoi teloittajalleen astuttuaan vahingossa tämän kaavulle: "Olen pahoillani, monsieur, en tarkoittanut tehdä sitä." Puolen päivän jälkeen Marie Antoinette teloitettiin giljotiinillä.

Marie Antoinetteen liittyviä linkkejä:

Wikipedia: tietoa Marie Antoinettesta suomeksi
Wikipedia: information about Marie Antoinette in English
Marie Antoinette Online: More information about Marie Antoinette in English