Harrastuksista

Lolimaisista. Millaiset harrastukset ovat lolille "sopivia"?

Itse yhdistän loleiluun sellaisia harrastuksia kuin ompeleminen ja käsityöt ylipäätään sekä erilaiset taiteeseen ja kulttuuriin liittyvät asiat.

Kuten olen jo aikaisemmin maininnut, omiin harrastuksiini kuuluvat maalaaminen, piirtäminen, kirjoittaminen, laulaminen ja ratsastus. Myös lukeminen on ihanaa, ja käsitöitäkin harrastan jonkun verran; teen itselleni (ja välillä myös muille) pieniä asusteita, kuten koruja, laukkuja, wristcuffeja ja tuunailen milloin mitäkin. Ratsastan myös aina tilanteen salliessa. Myös kirjeenvaihdon muiden lolien kanssa (tällä hetkellä lähinnä madamoiselle Parapluien - minne kaikki muut kirjeystäväni aina katoavatkin?!) voisi lukea harrastuksiini.

Äkkiseltään harrastukseni varmaan kuulostavat melko lolimaisilta. Sitten herääkin kysymys: täytyykö harrastuksen x olla sellainen, että sitä voi harrastaa lolitavaatteet päällä, jotta se todella olisi "lolitaharrastus"?

Jos asia on näin, ei suurin osa harrastuksistani olisikaan lolimaisia. En nimittäin todellakaan voi maalata tai piirtää lolitavaatteet päällä - maalaaminen on sen verran sotkuista puuhaa ja lolitavaatteet sen verran kalliita ja rakkaita minulle, etten tahdo riskeerata niiden sotkeentumista. Vesivärit kenties lähtevätkin hyvällä tuurilla vaatteesta pois, mutta tussit eivät. Olen jo pilannut lemppari yöpukuni housut tökkäämällä siihen vahingossa mustaa tussia.

Myöskään ratsastaminen (jonka koen lolimaiseksi lähinnä kai sen takia, että se on perinteisesti ollut aateliston harrastus) lolivaatteissa ei houkuttele. Tässäkin vaatteet ovat vaarassa likaantua ja mennä rikki - kuten voi pahimmassa tapauksessa käydä luillenikin... hevosen selästä tippuminen kuraiseen maahan ei tunnu mukavalta. Etenkään vaatteiden kannalta.

Kirjeiden kirjoittaminen ja kirjojen lukeminen tietysti onnistuu lolivaatteissakin, mutta en voi myöntää, etteikö olisi mukavempaa käpertyä nojatuoliin rennommassa oleskeluasussa. Lolita ei kuitenkaan ole painavine alushameineen maailman mukavin tyyli. Lisäksi, kukapa jaksaisi laittautua tuntitolkulla vain jäädäkseen kotiin lukemaan hyvää kirjaa? Nostan hattua (tai rusettia) jos joku todella jaksaa panostaa niin paljon - minä en ainakaan jaksa.

Vaikka en harrastakaan "lolimaisia" harrastuksiani kovin usein lolivaatteet päällä, koen harrastukseni silti lolimaisiksi - ja hyvin rakkaiksi minulle. Tunnen itseni hyvinkin loliksi lukiessani Le Petit Prince -kirjaa. (Kyllä, luen sitä ranskaksi, ja olen mielettömän ylpeä itsestäni, että pystyn siihen. Itseasiassa aloitin ranskan opiskelun juuri siksi, että ranska on mielestäni niin loliuskottava kieli. Vähän typerää ehkä, mutta onpahan ainakin motivaatiota opiskella sitä.)

Jonkinlainen johtopäätös tämän postauksen pointista: mielestäni lolita ei ole vain vaatteita, se on jotain muutakin. Ehkä joillekin elämäntapa, toisille harrastus - minulle ehkä jotain näiden väliltä.