Juttelimme Sannin kanssa vähän syvällisiä tässä päivänä eräänä. Puhe kääntyi aina niin kuumaan aiheeseen, elitismiin. Eräs toinen ystäväni on toivonut, että kirjoittaisin tabuista lolitassa, joten voinen yhtä hyvin siirtää pohdintamme tänne blogiini. Tiedän, että tätä(kin) aihetta on pohdittu Terriblen puolella ja muuallakin pitkään ja hartaasti, joten yritin saada aiheeseen hieman erilaisen lähestymistavan.
Lolitassa elitismi yhdistetään nykyään lähinnä negatiivisiin asioihin. Kuitenkin, kuten Sanni huomautti, jos ajatellaan eliittiä muun kuin lolitan kannalta, niin eliittiä yleensä arvostetaan. Yleisen määritelmän mukaan eliittiin kuuluvalla ryhmällä on tietynlaista valtaa ja vaikutusvaltaa, ja heidän mielipiteitään kuunnellaan tarkasti. Eliittiin kuuluvat ovat yleisesti ottaen myös lahjakkaita, älykkäitä, taiteellisia tai luovia ja heillä on pätevyyttä, sekä erityisosaamista. Elitismin viha voi johtua ns. naapurikateudesta, joka voi johtaa suoranaiseen vihaankin. Lolitassa erityisesti harvinaisemmat brändivaatteet tai suuri vaatekaappi yksistään riittävät herättämään ihailua, mutta myös kateutta. Jonkun toisen erityisosaamisen ja vaatekaapin herättämä kateus voi johtaa elitismin leimaan: ”Se on varmasti joku elitisti, kun pukeutuu pelkkään Moitiéen!” Eliittiin kuuluvilla on yleensä myös vaikutusvaltaa yhteisön mielipiteisiin, sekä tietynlaisia etuoikeuksia, joita ei välttämättä ole ryhmän alimmilla portailla olevalla. (Vertaa kauan lolitaan pukeutunutta, tyylisilmää ja kontakteja omaavaa henkilöä juuri aloittaneeseen loliin.) Lolitassa elitismiin liitetään useimmiten myös brändiuskollisuus tai ilkeämmin ilmaistuna ”brändihorous”, narttuilu netissä ja joskus jopa livenä, itsensä kohottaminen muiden yläpuolelle ja muiden haukkuminen ja kiusaaminen. Ei kuulosta kovin eliitiltä (eli parhaimmistolta) minusta. Ovatko lolitat antaneet itselleen/toisilleen tekosyyn olla totaalisia kusipäitä sen kustannuksella, että ovat ”elitistejä”? Huono käytös on aina huonoa, vaikka sen yrittäisi verhota hienon sanan taakse.
Kukaan ei yllä mainituista syistä tunnu arvostavan elitismiä tai elitistejä lolitan parissa. Keitä siis ovat nämä lolitan elitistit? Jos et omasta mielestäsi ole elitisti, mutta muut sanovat, että olet, niin oletko sitten? Entä voiko itse päättää olevansa elitisti? Jokainen tietenkin voi väittää olevansa elitisti/muita parempi, mutta loppupeleissä sillä ei ole merkitystä, jos eliitin määrittää koko yhteisö. Joidenkin lolitoiden tapa ”kohottaa” itsensä elitisteiksi siis tavallaan syö pohjan koko elitismin alkuperäiseltä määritelmältä.
Itse haluaisin ajatella todellisen elitistin olevan, no, parhaimmistoa. Lolita, joka on kokenut, tyylitaitoinen ja materiaalitietoinen. Lolita, jolla luultavasti on brändivaatteita (kenelläpä niitä ei nykyään olisi?), mutta myös kykyä arvostaa käsityötä aivan yhtä paljon, mieluiten jopa omaa ompelu- tai edes tuunaustaitoa. Kaiken tämän lisäksi haluaisin ajatella, että todellinen elitisti yrittää myös parhaansa mukaan olla ystävällinen ja auttavainen (ja itse asiassa eliitillä onkin perinteisesti katsottu olevan velvollisuus auttaa muita). Tällaista henkilöä ei varmaan olisi kenenkään vaikea arvostaa – eikö tässä olisi enemmän itua?
Jos elitismi saisi myönteisemmän merkityksen lolipiireissä, jos olisi HIENOA olla elitisti (sanan hyvässä merkityksessä), niin ehkä narttuilukin vähenisi lolitan parissa. Tai sitten ei. Luultavasti muita haukkuvilla on huono itsetunto, jota pitää korottaa haukkumalla muita. Todellisella hyvällä lolitalla (ja ihmisellä ylipäätään) ei ole syytä muiden polkemiseen. Jos elitismiä alettaisiin pitää myönteisenä asiana, niin ainakaan näillä kiusaajilla ei enää olisi hienoa nimitystä itselleen, jonka taakse piiloutua ja joka ’oikeuttaisi’ heidän käytöksensä.
28.10.2009
25.10.2009
Lady Ravenclaw and the Princess of Slytherin
Hei taas! Tänään luvassa vihdoin photoshoottia, jonka pidimme Mimin kanssa ennen Tsukiconia. Minulla ei ole muuta sanottavaa, kuin että tämä siitä seuraa, kun kaksi fanityttöä yhdistää fanituksensa rakkaaseen tyyliin. Saanko esitellä: Potter-teemaista lolitaa! Minun asuni värit ovat Luihuisen tuvalta, Mimi taas edustaa Korpinkynttä. (Fiksuimmat ovatkin ehkä jo päätelleet, että juuri tässä on yybersalaisen "projekti S":n tulos. :D) Yritimme saada kuviin sellaista tunnelmaa, että olisimme Tylypahkassa - toivottavasti onnistuimme!
Kannattaa muuten tsekata tämä sama shootti Mimin "Päivänvarjon alla" -blogista; Mimi on ilmeisesti kehittelemässä jotain pientä tarinaa kuvien ympärille!
Ja pitemmittä puheitta, hirveä latinki kuvia. "Lady Ravenclaw and the Princess os Slytherin", olkaa hyvät!
Kannattaa muuten tsekata tämä sama shootti Mimin "Päivänvarjon alla" -blogista; Mimi on ilmeisesti kehittelemässä jotain pientä tarinaa kuvien ympärille!
Ja pitemmittä puheitta, hirveä latinki kuvia. "Lady Ravenclaw and the Princess os Slytherin", olkaa hyvät!
***
20.10.2009
Tsukicon
Monessa muussakin blogissa (tsekkaa mm. Agithan ”Princess Illusion” ja Nemeiran ”Sweet Insanity”) ja journalissa on jo avauduttu Tsukiconin toimimattomuudesta, mutta olen itsekin niin kyrsiintynyt, että minun on pakko avautua asiasta.
Mielestäni meitä (ja meillä tarkoitan Terribleläisiä, jotka olivat muotinäytöksessä) kohdeltiin erittäin huonosti. Meille oli luvattu käyttöömme koko päiväksi pukuhuone, jossa on paljon peilejä ja pistorasioita. Saimme kuitenkin käyttöömme vain sietämättömän ahtaan, tavaraa täynnä olevan NARIKAN, jonne ihmiset näki conialueelta sisään. Narikan työntekijät ja jiirubändit ravasivat siinä vähän väliä. Kaikkein naurettavinta oli, että meidän piti mennä nurkkaan PIILOON aina, kun joku bändi päätti kulkea ”pukuhuoneemme” läpi. Entäs ne lukuisat peilit ja pistorasiat? No, meillä oli ~jopa~ YKSI peili ja pari pistorasiaa. Voitte vain kuvitella, että noissa oloissa on erittäin vaikea yrittää pistää muotinäytöstä pystyyn.
Myös lava oli ihan onneton. Sinne ei päässyt suoraan ”pukkarista”, vaan ensin piti kekkaloida kymmenisen metriä lattialla, että pääsi kipuamaan portaat lavalle. Lavalle ei myöskään saanut minkäänlaisia valoja, joten näytöksen puitteet olivat erittäin ankeat. Näytökseen oli valittu aivan mahtava teema, lolita äärimmilleen vietynä. Tuosta teemasta olisi helposti saanut sellaisen hyvin ’catwalkmaisen’, aidontuntuisen muotinäytöksen, mutta tunnelma latistui väkisinkin, kun piti poseerata hehkulamppujen valjussa valossa.
Ylipäätään sain conista sellaisen kuvan, että meidän ohjelmanumeroa ei arvostettu, ja kaikki energia keskitettiin bändien paapomiseen. On toki (jiirufanien kannalta) upeaa, että bändejä oli niin paljon, mutta silti… eh? Luulin, että kyseessä on j-rock ja j-muoti tapahtuma, ei pelkkä suuri bändien kuolauskerho. Bändien nimmari- ja kysymystilaisuuksien lisäksi ei juuri muuta ohjelmaa ollutkaan! Itseäni olisi kiinnostanut kovasti tyylibloggauksesta kertova paneeli, mutta vaikka istuin aivan lavan vieressä, en kuullut siitä sanaakaan. Julyanguishin muotinäytös oli kieltämättä ihan hieno, mutta minulle jäi vhän epäselväksi, miten punk-vaikutteinen, suomalainen brändi liittyy japanilaiseen katumuotiin...
Näytöksen järjestäjät ja mallit olivat kaikki kuluttaneet paljon aikaa, vaivaa ja RAHAA asuihinsa. Osa oli tehnyt asunsa itse, ja joitakin asuja ei luultavasti tulla enää koskaan käyttämään; ne oli tehty vain tätä näytöstä varten. Siksi olisi ollut ihan mukavaa, jos meille annetut lupaukset olisi pidetty, ja muutenkin oltaisiin voitu vähän osoittaa, että järjestämämme ohjelmanumero on tervetullut ja arvostettu.
Yhden päivän ilmainen sisäänpääsy on surkea korvaus tästä vaivasta. Minulle jäi koko conista paha maku suuhun. Ostin lauantaille lipun itse, ja tunnen kyllä heittäneeni rahani ihan hukkaan. Jos conissa on maksulliset liput, niin oletan saavani rahoilleni todella vastinetta. Kuten jo aiemmin sanoin, j-tyyleihin liittyvää ohjelmaa oli surkean vähän. Ainoaksi tekemiseksi jäi myyntipöytien kiertely, ja sekin oli nopeasti tehty. No, ainakin sain ostettua söpön kaulakorun Nemeiralta, ja sormuksen eräästä toisesta pöydästä (kuva alempana).
On kyllä sanottava, että jos Tsukicon jatkaa tällä tyylillä, niin en enää viitsi edes vaivautua paikalle, enkä varsinkaan viitsi nähdä vaivaa muotinäytösasun kokoamiseen.
Ja loppuun valtaisa kuvalataus, olkaa hyvät.
Ensin Tsukiconissa tai sen aikana tehtyjä ostoksia:
Laukku, jossa on ~asennetta~! Audrey on suurin ja ainoa kauneusidolini, durrr.
Aiemmin mainittu kaulakoru Nemeiralta, ja sydänsormus eräästä toisestä myyntipöydästä Tsukiconissa.
Tummanvihreä/hopeinen koru. Mikäli ette ole huomanneet, niin tällä hetkellä olen aivan hulluna erääseen tiettyyn vihreän sävyyn yhdistettynä hopeaan... :D
Minä - ja poneja. Asuni on tarkoitus olla jotain decololin ja himelolin sekoitusta. (Läsähtänyttä tukkaa en edes jaksa pahoitella enää. =__=)
Ja loppuhuipennuksena vielä muutama kuva muiden asuista. Kaikki asut olivat upeita, mutta koska niitä oli niin paljon, poimin tähän omat suosikkini:
Elfie ja balettitossut.
Lotta, pirateloli.
Madteaparty ja mieletön kakkuproppi.
Mimi, erololita.
Sanni, valkeaa gothiclolitaa ja cagehame.
Mielestäni meitä (ja meillä tarkoitan Terribleläisiä, jotka olivat muotinäytöksessä) kohdeltiin erittäin huonosti. Meille oli luvattu käyttöömme koko päiväksi pukuhuone, jossa on paljon peilejä ja pistorasioita. Saimme kuitenkin käyttöömme vain sietämättömän ahtaan, tavaraa täynnä olevan NARIKAN, jonne ihmiset näki conialueelta sisään. Narikan työntekijät ja jiirubändit ravasivat siinä vähän väliä. Kaikkein naurettavinta oli, että meidän piti mennä nurkkaan PIILOON aina, kun joku bändi päätti kulkea ”pukuhuoneemme” läpi. Entäs ne lukuisat peilit ja pistorasiat? No, meillä oli ~jopa~ YKSI peili ja pari pistorasiaa. Voitte vain kuvitella, että noissa oloissa on erittäin vaikea yrittää pistää muotinäytöstä pystyyn.
Myös lava oli ihan onneton. Sinne ei päässyt suoraan ”pukkarista”, vaan ensin piti kekkaloida kymmenisen metriä lattialla, että pääsi kipuamaan portaat lavalle. Lavalle ei myöskään saanut minkäänlaisia valoja, joten näytöksen puitteet olivat erittäin ankeat. Näytökseen oli valittu aivan mahtava teema, lolita äärimmilleen vietynä. Tuosta teemasta olisi helposti saanut sellaisen hyvin ’catwalkmaisen’, aidontuntuisen muotinäytöksen, mutta tunnelma latistui väkisinkin, kun piti poseerata hehkulamppujen valjussa valossa.
Ylipäätään sain conista sellaisen kuvan, että meidän ohjelmanumeroa ei arvostettu, ja kaikki energia keskitettiin bändien paapomiseen. On toki (jiirufanien kannalta) upeaa, että bändejä oli niin paljon, mutta silti… eh? Luulin, että kyseessä on j-rock ja j-muoti tapahtuma, ei pelkkä suuri bändien kuolauskerho. Bändien nimmari- ja kysymystilaisuuksien lisäksi ei juuri muuta ohjelmaa ollutkaan! Itseäni olisi kiinnostanut kovasti tyylibloggauksesta kertova paneeli, mutta vaikka istuin aivan lavan vieressä, en kuullut siitä sanaakaan. Julyanguishin muotinäytös oli kieltämättä ihan hieno, mutta minulle jäi vhän epäselväksi, miten punk-vaikutteinen, suomalainen brändi liittyy japanilaiseen katumuotiin...
Näytöksen järjestäjät ja mallit olivat kaikki kuluttaneet paljon aikaa, vaivaa ja RAHAA asuihinsa. Osa oli tehnyt asunsa itse, ja joitakin asuja ei luultavasti tulla enää koskaan käyttämään; ne oli tehty vain tätä näytöstä varten. Siksi olisi ollut ihan mukavaa, jos meille annetut lupaukset olisi pidetty, ja muutenkin oltaisiin voitu vähän osoittaa, että järjestämämme ohjelmanumero on tervetullut ja arvostettu.
Yhden päivän ilmainen sisäänpääsy on surkea korvaus tästä vaivasta. Minulle jäi koko conista paha maku suuhun. Ostin lauantaille lipun itse, ja tunnen kyllä heittäneeni rahani ihan hukkaan. Jos conissa on maksulliset liput, niin oletan saavani rahoilleni todella vastinetta. Kuten jo aiemmin sanoin, j-tyyleihin liittyvää ohjelmaa oli surkean vähän. Ainoaksi tekemiseksi jäi myyntipöytien kiertely, ja sekin oli nopeasti tehty. No, ainakin sain ostettua söpön kaulakorun Nemeiralta, ja sormuksen eräästä toisesta pöydästä (kuva alempana).
On kyllä sanottava, että jos Tsukicon jatkaa tällä tyylillä, niin en enää viitsi edes vaivautua paikalle, enkä varsinkaan viitsi nähdä vaivaa muotinäytösasun kokoamiseen.
Ja loppuun valtaisa kuvalataus, olkaa hyvät.
Ensin Tsukiconissa tai sen aikana tehtyjä ostoksia:
Laukku, jossa on ~asennetta~! Audrey on suurin ja ainoa kauneusidolini, durrr.
Aiemmin mainittu kaulakoru Nemeiralta, ja sydänsormus eräästä toisestä myyntipöydästä Tsukiconissa.
Tummanvihreä/hopeinen koru. Mikäli ette ole huomanneet, niin tällä hetkellä olen aivan hulluna erääseen tiettyyn vihreän sävyyn yhdistettynä hopeaan... :DJa sitten oma näytösasuni:
Minä - ja poneja. Asuni on tarkoitus olla jotain decololin ja himelolin sekoitusta. (Läsähtänyttä tukkaa en edes jaksa pahoitella enää. =__=)Ja loppuhuipennuksena vielä muutama kuva muiden asuista. Kaikki asut olivat upeita, mutta koska niitä oli niin paljon, poimin tähän omat suosikkini:
Elfie ja balettitossut.
Lotta, pirateloli.
Madteaparty ja mieletön kakkuproppi.
Mimi, erololita.
Sanni, valkeaa gothiclolitaa ja cagehame.
Nemeira, zombielolita.
14.10.2009
13.10.2009: Villipuutarha
Hui apuah. Tämä viikko on Tsukiconin ja kaiken muunkin takia niin hektinen, että päivitykset tulee miten sattuu. Pahoitteluni. :D (...tai toisaalta, niinhän ne AINA tulee ihan miten sattuu?)
Jokatapauksessa, käväisimme eilen kaveriporukalla katsastamassa kahvila Villipuutarhan. Paikan sisustus on hurmaavan omituinen, ja henkilökunta tosi ystävällistä! He jopa kehuivat asujamme kauniiksi, ja kakut ja kaakaot tarjoiltiin suoraan pöytään. Opiskelijabudjetille paikka on varsin kallis (kakut 7-9 euroa, juomat kolmesta eurosta ylöspäin), mutta kyllä se ainakin minun mielestäni oli sen arvoista. Hintavuutensa takia tästä tuskin tulee vakiopaikkaa ainakaan minulle, mutta jos tekee mieli hemmotella itseään oikein kunnolla, niin tänne vaan. Ai niin, ja särpimäni kaakao oli ehdottomasti paras ikinä! Se tehtiin aidosta suklaasta, ja oli aivan syntisen herkkua!
Ja päivän asu. Thumbelina pääsi ensimmäistä kertaa kunnon käyttöön. Tuuli onnistui juuri kuvaa otettaessa painamaan kampaukseni säälittävään lyttyyn, mutta alemmasta kuvasta ainakin näkee, että ei se noin surkea ollut! Ja siltä varalta, että jotakuta kiinnostaa: mekko Baby, the Stars Shine Bright, lämpöinen angoraneule saatu lahjana Mimiltä, kukkatiara/hiussolki kirppislöytö, rusetin muotoinen rintaneula myöskin kirpparilta ja loput taviskaupoista.
Ja ryhmäkuva (sekä todiste siitä, että tukkani ei ollut Aivan Onneton)! Vasemmalta oikealle Sanni, Mimi, minä ja Iira. Sannin ehdotuksesta päätimme pukeutua niin, että yksi meistä on classic lolita (Sanni), yksi gothic lolita (Mimi), yksi sweettari (minä, yllättäen) ja yksi aristo (Iira hoiti tämän homman kunnialla kotiin). Valitettavasti tämä on ainoa yhteiskuva meistä, ja sekin salamalla huonossa valaistuksessa otettu... noh, aina ei voi voittaa. P.S. Huomatkaa hyvin pelottava nukke taustalla...
Jokatapauksessa, käväisimme eilen kaveriporukalla katsastamassa kahvila Villipuutarhan. Paikan sisustus on hurmaavan omituinen, ja henkilökunta tosi ystävällistä! He jopa kehuivat asujamme kauniiksi, ja kakut ja kaakaot tarjoiltiin suoraan pöytään. Opiskelijabudjetille paikka on varsin kallis (kakut 7-9 euroa, juomat kolmesta eurosta ylöspäin), mutta kyllä se ainakin minun mielestäni oli sen arvoista. Hintavuutensa takia tästä tuskin tulee vakiopaikkaa ainakaan minulle, mutta jos tekee mieli hemmotella itseään oikein kunnolla, niin tänne vaan. Ai niin, ja särpimäni kaakao oli ehdottomasti paras ikinä! Se tehtiin aidosta suklaasta, ja oli aivan syntisen herkkua!
Ja päivän asu. Thumbelina pääsi ensimmäistä kertaa kunnon käyttöön. Tuuli onnistui juuri kuvaa otettaessa painamaan kampaukseni säälittävään lyttyyn, mutta alemmasta kuvasta ainakin näkee, että ei se noin surkea ollut! Ja siltä varalta, että jotakuta kiinnostaa: mekko Baby, the Stars Shine Bright, lämpöinen angoraneule saatu lahjana Mimiltä, kukkatiara/hiussolki kirppislöytö, rusetin muotoinen rintaneula myöskin kirpparilta ja loput taviskaupoista.
Ja ryhmäkuva (sekä todiste siitä, että tukkani ei ollut Aivan Onneton)! Vasemmalta oikealle Sanni, Mimi, minä ja Iira. Sannin ehdotuksesta päätimme pukeutua niin, että yksi meistä on classic lolita (Sanni), yksi gothic lolita (Mimi), yksi sweettari (minä, yllättäen) ja yksi aristo (Iira hoiti tämän homman kunnialla kotiin). Valitettavasti tämä on ainoa yhteiskuva meistä, ja sekin salamalla huonossa valaistuksessa otettu... noh, aina ei voi voittaa. P.S. Huomatkaa hyvin pelottava nukke taustalla... Ja siinä kaikki tällä kertaa, tällä viikollahan ohjelmassa on vielä photoshoot ja Tsukicon. :3
8.10.2009
Baby Thumbelina
Tässä näette uusimman ostokseni: Baby, the Stars Shine Brightin Tumbelina -sarjan liivimekko.
Rakastuin tähän niin, että oli (taas vaihteen vuoksi) vaan pakko ostaa tämä. Olen tällä hetkellä hullaantunut pukeutumisessa ruskeaan, kermanvalkoiseen, puuteripinkkiin ja mustaan. Tämä taitaa pudota kategoriaan 'kermanvalkea'. Purr.
Ja lähikuvaa printistä, joka on ehdottomasti mekon ihanin juttu. Lintuja, keijuja, kukkia...! ♥ Mielettömän suloista eikä silti ylimakeaa. Kuvaa saa klikkaamalla isommaksi.
Rakastuin tähän niin, että oli (taas vaihteen vuoksi) vaan pakko ostaa tämä. Olen tällä hetkellä hullaantunut pukeutumisessa ruskeaan, kermanvalkoiseen, puuteripinkkiin ja mustaan. Tämä taitaa pudota kategoriaan 'kermanvalkea'. Purr.
Ja lähikuvaa printistä, joka on ehdottomasti mekon ihanin juttu. Lintuja, keijuja, kukkia...! ♥ Mielettömän suloista eikä silti ylimakeaa. Kuvaa saa klikkaamalla isommaksi. Ja siinä taisi olla kaikki tällä kertaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)