Lolita ja elitismi

Juttelimme Sannin kanssa vähän syvällisiä tässä päivänä eräänä. Puhe kääntyi aina niin kuumaan aiheeseen, elitismiin. Eräs toinen ystäväni on toivonut, että kirjoittaisin tabuista lolitassa, joten voinen yhtä hyvin siirtää pohdintamme tänne blogiini. Tiedän, että tätä(kin) aihetta on pohdittu Terriblen puolella ja muuallakin pitkään ja hartaasti, joten yritin saada aiheeseen hieman erilaisen lähestymistavan.

Lolitassa elitismi yhdistetään nykyään lähinnä negatiivisiin asioihin. Kuitenkin, kuten Sanni huomautti, jos ajatellaan eliittiä muun kuin lolitan kannalta, niin eliittiä yleensä arvostetaan. Yleisen määritelmän mukaan eliittiin kuuluvalla ryhmällä on tietynlaista valtaa ja vaikutusvaltaa, ja heidän mielipiteitään kuunnellaan tarkasti. Eliittiin kuuluvat ovat yleisesti ottaen myös lahjakkaita, älykkäitä, taiteellisia tai luovia ja heillä on pätevyyttä, sekä erityisosaamista. Elitismin viha voi johtua ns. naapurikateudesta, joka voi johtaa suoranaiseen vihaankin. Lolitassa erityisesti harvinaisemmat brändivaatteet tai suuri vaatekaappi yksistään riittävät herättämään ihailua, mutta myös kateutta. Jonkun toisen erityisosaamisen ja vaatekaapin herättämä kateus voi johtaa elitismin leimaan: ”Se on varmasti joku elitisti, kun pukeutuu pelkkään Moitiéen!” Eliittiin kuuluvilla on yleensä myös vaikutusvaltaa yhteisön mielipiteisiin, sekä tietynlaisia etuoikeuksia, joita ei välttämättä ole ryhmän alimmilla portailla olevalla. (Vertaa kauan lolitaan pukeutunutta, tyylisilmää ja kontakteja omaavaa henkilöä juuri aloittaneeseen loliin.) Lolitassa elitismiin liitetään useimmiten myös brändiuskollisuus tai ilkeämmin ilmaistuna ”brändihorous”, narttuilu netissä ja joskus jopa livenä, itsensä kohottaminen muiden yläpuolelle ja muiden haukkuminen ja kiusaaminen. Ei kuulosta kovin eliitiltä (eli parhaimmistolta) minusta. Ovatko lolitat antaneet itselleen/toisilleen tekosyyn olla totaalisia kusipäitä sen kustannuksella, että ovat ”elitistejä”? Huono käytös on aina huonoa, vaikka sen yrittäisi verhota hienon sanan taakse.

Kukaan ei yllä mainituista syistä tunnu arvostavan elitismiä tai elitistejä lolitan parissa. Keitä siis ovat nämä lolitan elitistit? Jos et omasta mielestäsi ole elitisti, mutta muut sanovat, että olet, niin oletko sitten? Entä voiko itse päättää olevansa elitisti? Jokainen tietenkin voi väittää olevansa elitisti/muita parempi, mutta loppupeleissä sillä ei ole merkitystä, jos eliitin määrittää koko yhteisö. Joidenkin lolitoiden tapa ”kohottaa” itsensä elitisteiksi siis tavallaan syö pohjan koko elitismin alkuperäiseltä määritelmältä.

Itse haluaisin ajatella todellisen elitistin olevan, no, parhaimmistoa. Lolita, joka on kokenut, tyylitaitoinen ja materiaalitietoinen. Lolita, jolla luultavasti on brändivaatteita (kenelläpä niitä ei nykyään olisi?), mutta myös kykyä arvostaa käsityötä aivan yhtä paljon, mieluiten jopa omaa ompelu- tai edes tuunaustaitoa. Kaiken tämän lisäksi haluaisin ajatella, että todellinen elitisti yrittää myös parhaansa mukaan olla ystävällinen ja auttavainen (ja itse asiassa eliitillä onkin perinteisesti katsottu olevan velvollisuus auttaa muita). Tällaista henkilöä ei varmaan olisi kenenkään vaikea arvostaa – eikö tässä olisi enemmän itua?

Jos elitismi saisi myönteisemmän merkityksen lolipiireissä, jos olisi HIENOA olla elitisti (sanan hyvässä merkityksessä), niin ehkä narttuilukin vähenisi lolitan parissa. Tai sitten ei. Luultavasti muita haukkuvilla on huono itsetunto, jota pitää korottaa haukkumalla muita. Todellisella hyvällä lolitalla (ja ihmisellä ylipäätään) ei ole syytä muiden polkemiseen. Jos elitismiä alettaisiin pitää myönteisenä asiana, niin ainakaan näillä kiusaajilla ei enää olisi hienoa nimitystä itselleen, jonka taakse piiloutua ja joka ’oikeuttaisi’ heidän käytöksensä.