Tältä näytin tänään...

...tai oikeastaan eilen. Kävin Despan jonossa moikkaamassa kavereita, törmäsin siellä mm. Ichitaan ja Serinaan. Samalla sain aika kätevästi "businesstoimintaani" käyntiin; sain jo neljä tilausta! (Teen siis tilaustyönä maalauksia ja piirustuksia.) Ylimääräiset tienestit, here I come! Miettikää, saan tehdä jotain mistä pidän ja tienaan samalla! *3* Toisaalta tässä on varjopuolensakin; inhoan luopua töistäni, koska, sanokaa nyt että tää kuulostaa kliseiseltä (ja niin se muuten tekeekin) musta tuntuu, että joudun antamaan pois pienen palan sieluani. En ikinä keskity mihinkään niin täysin kuin taiteiluun, joten musta tuntuu että jotenkin oikeasti annan jokaiseen kuvaan jotain itsestäni. Mutta, TOISAALTA, musta tuntuu myös ihanalta että joku oikeasti on valmis maksamaan taiteestani ja laittamaan työni kehyksiin seinälle. Arvostusta, purr.

Ja asiaan. Anteeksi kuvan huono laatu, siellä oli kamalan aurinkoista (ja ruma ympäristö) ja ilme ei edusta. Mekko on AP:n, ostin sen heräteostoksena Visualilta (vaikka se on liian isokin). Kengät TAAS Blizzin (minkäs sille voi, rakastan noita ja ne on mukavat jalassakin!), viuhka Belle Modesten pöydästä napattu, korut Glitteristä ja laukku alennusmyyntilöytö.

Olen muuten huomannut, että en taida panostaa (loli)asuihini tarpeeksi? Tyylini toistaa tällä hetkellä ihan liikaa itseään! Olen kamalan tykästynyt tällaisiin yksinkertaisiin liivimekko, korkkarit ja söpö laukku -yhdistelmiin. Pitäisi keksiä jotain ~uutta ja hienoa~, mutta mukavuudenhaluni menee edelle... kesällä tuollaisessa kevyessä asussa vaan on mukavampi olla, ja lisäksi tunnen kuitenkin itseni kauniiksi juuri noin - eikös se olekin se pääasia? Ottaisin silti enemmän kuin mielelläni vastaan rakentavaa kritiikkiä ja parannusehdotuksia tyylini suhteen.

Lähikuva printistä, koska teitä kiinnostaa kuitenkin. ;D

Ja sitten hiukset. Olin tosiaan suoristanut hiukset aamulla, mutta kova tuuli sai ne kihartumaan hieman, ja pörrööntymään potenssissa 1000. Jokatapauksessa tästä kuvasta näkee, että kyllä mulla IHAN OIKEESTI hei on aika pitkät hiukset jo, vai mitä? Ne vaan aina näyttää kymmenen senttiä lyhyemmiltä kiharassa, ja koska minulla on luonnonkiharat niin ne on kiharassa lähestulkoon aina. Ja sitten saan alemmuuskomplekseja lyhyestä tukastani, vaikka ihan oikeesti hiuksen yltävät piikkisuorina suunnilleen puoleen selkään. Ne vaan pysyvät piikkisuorina vain silloin, kun ovat vettä valuvan läpimärät. (Näytämpäs muuten valkealta kuin kalkkilaivan kummitus, hum hum.)

Ichitalle muuten iso kiitos extemporekuvista! :D <3

Casual

Kävimme tänään ystäväni kanssa shoppailemassa, ja samalla leikimme vähän kameralla. Ostoksistani en tällä kertaa laita kuvaa, koska ostin vain tekoripset ja varmaan kymmenet (tosi ihanat!!!) alushousut. :D

Anyway, tältäpäs näytin tänään. Kengät on Blizzin ja (äärimmäisen monikäyttöinen!) laukku vieläkin Swimmerin. Loput sieltä sun täältä. Minulla oli muuten tänään ekaa kertaa ikinä legginssit jalassa tällä tavalla hameen kanssa. En ihan osaa edelleenkään päättää, näyttääkö se vinkeältä vai auttamattoman tyylittömältä. Tähän asuun ne kuitenkin tuntuivat sopivan, vai...?Onko teillä mielipidettä asiasta?

Ai MITEN NIIN MUKA käytän liikaa samoja asusteita?! Tuo sama hiusruusu tunkee kaikkialle... Mutta minkäs sille voi, että todella rakastan sitä. ♥ Noilla Blizzin ihanuuksilla saa muuten huijattua itselleen superpitkät sääret. :D

Bonuskuva! Kesäkesäkesäkesä kukkiakukkiakukkia aurinkoaurinkoaurinko!!! *-*

A-studion Animecon-osiosta

Jälleen kerran varoitus: luvassa on kitkerän sävyistä valitusta, eli jos ei kiinnosta, niin kannattaa skipata koko postaus suosiolla.

Katsoin tänään TV1:ltä tulleen A-studion, jonka yhtenä aiheena oli "Lolita-hahmot huolestuttavat animen harrastajien vanhempia". Jo tuo aiheen esittäminen noin sai minut aavistelemaan pahaa - ja sitähän se juuri olikin.

Voitte nyt olla ihan vapaasti sitä mieltä, että vedän palkokasvit nenääni turhasta, mutta koska itse harrastan lolitaa, niin otan asiat välillä vähän turhankin henkilökohtaisesti. Minua ottaa suuresti aivoon, että kaiken lolitan medianäkyvyyden jälkeenkään ihmisille ei vain mene jakeluun, että lolita ja Lolita ovat kaksi eri asiaa! Lolita-tyylillä ei ole mitään tekemistä Nabokovin Lolita-kirjan kanssa - ei mitään. Yhteinen nimihän on aikalailla sattumaa, japanilaiset (jotka tyylin ovat näin nimenneet) kun eivät pahemmin tunne länsimaista kirjallisuutta. Heille lolita edustaa vain jotain söpöä, viatonta ja kivan kuuloista sanaa, ei suinkaan sitä miestenviettelijävamppipikkulikkaa, joka länsimaalaisille (aikuisille) sanasta tulee mieleen.

Ja miksi sitten herneytin nenäni tuon jutun takia? No, siksi, että jo jutun kuvauksessa mainittiin "Lolita-hahmo". Itse jutussa näytettiin Animeconissa käyneitä lolitoita, ja mainittiin uudestaan tuo "Lolita-hahmo". Missään vaiheessa ei kuitenkaan viitsitty kumota väärää käsitystä kyseisestä HAHMOSTA. Ei ole olemassa mitään Lolita-HAHMOA, ja jos onkin, niin sillä ei kyllä ole mitään tekemistä lolita-tyylin kanssa! Itselleni jäi tuosta jutusta sellainen olo, että se kyllä kovasti antoi hyvää kuvaa animesta ja mangasta, mutta vain lisäsi epäluuloja lolita-tyyliä kohtaan. Ei missään puhuta esimerkiksi gootti-HAHMOISTA tai punkkari-HAHMOISTAKAAN. Milloin porukalle menee jakeluun, että lolita on vain vähän erikoisempi (eikä missään nimessä kovin seksikäs) vaatetyyli?! Kun asia esitettiin noin, niin se oli mielestäni hyvin loukkaavaa jutussa vilahtaneita lolitoja kohtaan.

Minua hävettää jo muutenkin mainita lolita-tyylin nimi sellaisille ihmisille, jotka eivät asiasta mitään tiedä, ja sitten media vielä lisää ennakkoluuloja sitä kohtaan. Eräässäkin lolitaa käsitelleessä jutussa, joka julkaistiin taannoin Helsingin Sanomissa, oli kainalotekstinä artikkeli, jossa lapsipsykologilta kyseltiin, tuleeko tästä tyylistä ja sen harrastamisesta nyt HUOLESTUA. Voi hyvä luojatar sentään! Onneksi kyseinen psykologi oli kuitenkin järkevämpi kuin jutun kirjoittaja(t); hän totesi, että nuorten pitää rauhassa antaa "leikkiä prinsessaa" ilman, että siitä pitää väen väkisin etsiä seksuaalisia piilomerkityksiä. Lolitan "vaarallisuus" on vain ihmisten korvien välissä, juuri sen takia, että kaikessahan nyt on kertakaikkiaan pakko olla jotakin rivoa ja seksikästä ja hämärää. Jos ihmiset vaan voisivat hyväksyä sen faktan, että - OMG! - on olemassa vielä epäseksistisiäkin asioita, joita JOPA nuoret voivat harrastaa, niin elämäni helpottuisi huomattavasti ja sieraimissani olisi enemmän tilaa ilman virtaukselle.

Ja nyt voin kitkeä sieraimissani itäneen palkokasvin pois, kun sain purettua raivoani tänne. Loppukevennykseksi totean että aaaarrgghhh.

Teekutsut II (13.7.2009)

Omg, tuplapostaus tänään! :D Tämän postauksen aihe on "Mitä tulikaan eilen tehtyä". Meidän piti pitää toiset teekutsut pikniktyyppisesti Kartanonpuistossa, mutta arvatkaapa vaan, satoiko juuri eilen kaatamalla. Minut on varmaan kirottu, koska aina kun tahtoisin ulos piknikille, sataa! :(

Päivän asu: Hiuskoriste itsetehty, tiara Savannista,paita Moi-même-moitié, mekko Angelic Pretty, laukku H&M, korut sieltä täältä ja kengät kirpparilta.

Sateen takia suunnistimme kahvila Kappeliin.

Vaikka valitsimme mahdollisimman syrjäisen ja rauhallisen nurkan, niin päädyimme silti muutaman turistin matkamuistoalbumiin. Tapaamisemme oli muuten jälleen varsinainen Moitié-keskittymä, koska meillä kaikilla oli päällä enemmän tai vähemmän kyseistä brändiä.

"Älä puhu pahaa, älä näe pahaa, älä kuule pahaa." Kahvittelun jälkeen suuntasimme shoppailemaan Kamppiin...

...josta ostin nämä jumalaisen ihanat Funtasman ("Step into fun!") saappaat. Kyllä, ne ovat Morticiasta. Näissä on muuten 11-12 senttiä korkoa, eli ne on huikeimmat korkoni tähän mennessä - ja olen jo todennut, ettei näillä pysty oikeasti kävelemään. Jalkoja alkaa särkeä samantien! Toisaalta "suffering is the mother of all beauty", ja niinpä aion käyttää näitä, näyttää hyvältä ja KÄRSIÄ. Nämä kengät vähän kolhaisee korkokenkäegoani, sillä ajattelin, että olen voittamaton mitä korkokenkiin tulee: "antakaa mulle mitkä tahansa kengät, ja mä kävelen NE väsyksiin". Asia ei sitten olekaan ihan niin. :D

Lopuksi kävimme vielä ihastuttavassa teekaupassa nimeltä The Ounce. Tästä siellä otetusta kuvasta näkyy vähän, miten kaupan sisustukseen on todella panostettu! Uskomattoman tunnelmallinen paikka, todella vierailemisen arvoinen, elämys jo itsessään. Koko kauppa tuoksuu teelle, jota siellä on melkoisen montaa laatua. Lisäksi myyjä on todella ystävällinen, ja ilmeisesti pitää lolitasta. Kun istuin tuohon sohvalle, niin myyjä totesi, että voin jäädä siihen lopullisesti. Ostin paria teelaatua kokeiltavaksi, ja kunhan saan ne lipitettyä, niin palaan hakemaan lisää. Minusta saattaa hyvinkin tulla vakituinen asiakas.

Animecon 2009

Olin kyllä Aconissa sen verran epäedustava, että uhosin jo Terriblessä, etten postaa asukuviani. No jaa, kun ne nyt kuitenkin on otettu, niin menköön sitten. Kärsikää. :D


Päivä 1. Rusetti ja JSK Innocent World, laukku swimmer, korvikset Glitter, korukello vintagea ja kengät Angelican. Tuo Swimmerin laukku oli virallinen coni laukkuni, menossa mukana joka päivä! Se on juuri sopivan kokoinen, mukaan mahtuu kaikki tarpeellinen ja enemmänkin.

Päivä 2. Mekko Angelic Prettyn, laukku edelleen Swimmerin, käsikorut Ibero ja kirppis, kengät Haloselta, viuhka Belle Modesten pöydästä ja hiusruusut Ninjasta ja Seppälästä. Vieressäni Miss Mimi, jolla on päällä mm. Moitiéta ja vintagea. Ja kolmannen päivän asukuvaa en kehtaa julkaista edes tänne, koska erinäisten sattumien ja vähäisen yöunen takia tukkani oli laittoman pörröinen ja kamala. Suorastaan hävetti.

Sitten lempiosuuteni, eli ostokset. Ostin Aconin aikana vaikka mitä. Näistä itse Aconista on ostettu vain muffinssi- ja ruususormukset sekä pinkki viuhka. Lisäksi ostin Daysta Fluffin muffinssikuvioisen korttikotelon ja ehkä maailman suloisimman taskupeilin. Yksisarviset -kirja sisältää satuja ja yksisarvisaiheisia palapelejä. Olen niin yksisarvisfriikki, etten voinut vastustaa kiusausta ostaa kirjaa, joka on noin pinkki ja kimalteleva JA sisältää yksisarvisia. Kaksi palapeliä kirjasta päätyi jo seinälleni kehyksiin ikään kuin sisustuselementeiksi. :D

Ja toisen päivän asukuvassakin vilahtaneet korkkarit. Minun on tarkoitus tuunata nämä JD -tyylisiksi, kunhan pääsen Miss Mimin hurmaavan kuumaliimapistoolin lähettyville. :D Ah, kuumaliima on sitten kätevä keksintö. (Tästä tulee väkisinkin mieleeni wanha läppä "kuumaliimaa siihen pitsiä!")

Tämän vuoden Aconin ohjelmatarjonta oli ainakin omalta kannaltani varsin surkea. Kaipailin (nähtävästi monen muun tapaan) enemmän katumuotia käsittelevää ohjelmaa. Kävin kuitenkin katsastamassa "mitä cosplay asu on syönyt?" -paneelin, jossa käsiteltiin myös kaavoittamista ja materiaaleja yms - siitä voi siis olla hyötyä ompelu/askarteluharrastukselleni. Lisäksi käväisin "Paraparan historia" -luennolla, joka oli myös ihan kiva. Sen lisäksi katsastin yhden kierroksen Iron Gangurosta, ja se oli oikeastaan aika... tylsä, minkä takia jäi sitten sen toinen kierros katsomatta. :D Suurin osa conista kuluikin sitten yleisen hengauksen merkeissä. Tapasin monia ystäviä ja tuttuja, ja sain pari uuttakin kaveria. Tunnelman puolesta nautin conista tosi paljon, ja sitä kai ensisijaisesti menin hakemaankin, joten ei kai pitäisi valittaa ohjelmasta mitään.

Lolita - julkista omaisuutta?

Varoitus: tämä on lyhyt, ärtyneen sävyinen tunteidenpurkamispostaus. Ja puhtaasti sellainen, eli ei kannata odottaa syvällistä pohdintaa tai hyvää kielioppia.

Tämän postauksen otsikko kertookin jo, mistä aion vinettää. Olen huomannut, että (ainakin Helsingissä) loleilevaa henkilöä pidetään jonkinlaisena "julkisena omaisuutena" (vrt. Tuomiokirkko), jota saa valokuvata kysymättä lainkaan lupaa. En pysty edes laskemaan, kuinka monta kertaa minusta on otettu valokuvia ilman lupaa - ja voihan olla, että sitä tapahtuu enemmänkin kuin huomaan. Enkä ole varma, tahdonko edes tietää, minne kaikki nuo kuvat päätyvät!

Valokuvaminen ilman lupaa on törkeää, AINA, huolimatta siitä, mitä valokuvattavalla henkilöllä sattuu olevan päällään. Mielestäni minulla on oikeus pukeutua vaikka jätesäkkiin, ja minun pitäisi silti saada kulkea rauhassa kadulla. Valokuvaaminen ilman lupaa on törkeää siksikin, että yleensä suostun valokuvattavaksi - jos vain vaivaudutaan kysymään se lupa ensin!

Tähän joku voi sanoa, että "jos et tahdo huomiota, niin älä pukeudu lolitaan". Siihen minä totean, että syyni pukeutua lolitaan ovat alunperin aivan muut kuin huomionkipeys. En hae pukeutumisellani huomiota, minä vain satun tykkäämään lolitasta, piste. Enkä todellakaan anna kenenkään muun mielipiteen tai tekemisten vaikuttaa siihen, miten pukeudun ja miten en. Tiedän kyllä, että lolita herättää väkisinkin ihmisten mielenkiinnon, hyvässä tai pahassa. Tuijotuksen ja satunnaiset kommentit kestän kuin nainen, mutta luvaton paparazzaus saa vereni kiehumaan! Se, miten minä pukeudun, ei oikeuta muiden huonoa käytöstä minua kohtaan - etenkin, kun minun pukeutumiseni ei pitäisi heitä häiritä mitenkään. Ja jos pukeutumiseni häiritseekin, niin taatusti en ainakaan käyttäydy tyhmästi!

Vielä toinen, mielestäni vähän outo asia, jota minulle tapahtuu silloin tällöin: joku minulle aivan tuntematon ihminen saattaa tulla esim. galleriassa kysymään, olisiko minulla jotain mekkoja myynnissä. Siis mitä?! Jälleen kerran, sekö, että pukeudun välillä "kummallisesti", tekee minusta kävelevän vaatekaupan?! JOS minulla olisi jotain vaatteita myynnissä, niin minähän myisin ne nimenomaan netissä - siitä siis olisi erikseen ilmoitus jossain, vähintään Terriblessä. Mikä logiikka siinä on, että tullaan tuollaisia kyselemään? Yleensä pyrin vastaamaan kyselijöille ystävällisesti, että ei, minulla ei ole vaatteita myynnissä juuri sillä hetkellä. Olen jollekin tainnut joskus jopa luvata ilmoittaa, jos laitan vaatteita myyntiin. Niin tai näin, niin kyllä tämä vähän kummallista on.

[end//whine//end]

Joensuussa 24.-27.6.2009

Ensinnäkin, huomatkaa uusi layout! Vihdoinkin! Mitäs tykkäätte? Itse ainakin rakastan tätä - tämä on Tiffanyä verrattuna siihen kammottavaan valmislayhin, joka minulla oli AIVAN LIIAN KAUAN. Rosemarialle suuri kiitos, layout on hänen käsialaansa! Itse olen niin toivoton tällaisissa asioissa, että ilman Rosemariaa tästä ei olisi ikinä tullut mitään. Kiitos, kiitos. KIITOS!

Sitten tämän postauksen varsinaiseen asiaan. Olin muutaman päivän Joensuussa. Kesätyöni takia tuli aika pikainen visiitti, mutta ehdin kuitenkin tehdä vaikka mitä! Kävin mummini mökillä, jossa heitin vihdoin talviturkin pois (kylmää!) ja söin kesän ekan grillatun maissin (mummini nyrpistellessä nenäänsä ruoalle, jolla "lihotetaan karjaa" :'D). Minulla oli myös ekaa kertaa koko kesänä aikaa lojua auringossa nurmikolla ja lukea hyvää kirjaa (joka sattui olemaan Shimotsuma monogatari eli Kamikaze Girls). Löysin mummini mökiltä muutamia vanhoja My Little Ponyja, jotka tietysti nappasin mukaani kotiin. ♥

Mökkeilyn jälkeen tutustuin madamoiselle Parapluien kanssa Joensuuhun. Kävimme antiikkiliikkeissä ja kirppareilla, ja shoppailimme tavallisissakin kaupoissa. Parhaimmat löytöni...

Ehkä maailman suloisin soittorasia! En olisi uskonut, että Joensuusta löytää jotain näin söpöä. Minusta tämä soittorasia jotenkin oikein ~kuiskii~ "hei, minä olen tosi loliuskottava." Rasian vierellä oleva hajuvesipullo (kyllä, se on ihan toimiva) on Rooman tuliainen, ja yksisarvispatsas taas on minun maalaamani (ja sen nimi on Cheery Rainy Day, jos kiinnostaa).

Ja mustat korkokengät, taas vaihteen vuoksi. Eihän nämä olekaan kuin ehkä seitsemännet kengät tämän kesän aikana? :D Jokatapauksessa ihanat, tyksin kovasti. Ajattelin käyttää näitä Aconissa erään tietyn mekon kanssa, mutta katsotaan nyt. Aika kunnianhimoinen ajatus, sillä tiedän jo nyt, että nuo kyllä tappavat jalat hetkessä. No jaa, ainahan voin ottaa laukkuuni mukaan vara-ballerinat?

Illalla askartalimme. Tein itselleni tuollaisen pyöreän, kesäisin headdressin. Se pysyy paikoillaan huomaamattomasti kamman avulla, joten eipähän tarvitse kikkailla nauhojen kanssa. Tykkään tässä kenties eniten tuosta ketjusta, jossa on sydämen muotoisia 'kristalleja'. Se on hauska yksityiskohta.Tämän lisäksi sain kännykkääni uuden kännykorun, ja aloittelin yhden mustan laukun tuunausta, mutta niistä lisää myöhemmin, kunhan joskus saan sen laukun valmiiksi...

Ja pakolliseen, suloiseen loppukevennykseen. Tässä on Jeppe, muutaman kuukauden ikäinen novaskotian noutajan pentu, joka on meillä hoidossa pari viikkoa. Eikö ole sydäntäriipaisevan ja kertakaikkisen lutuinen!? Katsokaa noita silmiä! *-* ♥ Tätä riiviötä tulee kyllä ikävä sitten, kun sen kotiväki hakee omansa pois... ;_;