Northern Winter

Kuvasatoa eiliseltä! Kävimme eräässä metsässä valokuvailemassa gothicloli-teemalla, ja muutama kuva on nähtävissä täällä minun blogissani. Photoshootin kokonaisuudessaan voi kurkata circlemme blogista (Cortile de Roses) ja EGL:stä. Täällä on muuten pirun kylmä, joten jos näytän pystyynjäätyneeltä, se johtuu siitä, että minä todella olen pystyynjäätynyt. :D

Meillä on päällämme Moi-même-moitié:ta, ja vähän muutakin. :)

"Hei anteeks, tippuks sult kenkä?"

Heips! Tulimme eilen Joensuuhun (meillä tarkoitan itseäni sekä Sannia ja Iiraa). Tämän postauksen otsikko tulee siitä, että Iiralta tippui pariin kertaan kenkä matkalla Rautatieasemalle, ja (onneksi) randomit ihmiset huomauttivat tästä Iiralle. Kyseiseen lauseeseen tiivistyy hyvin se, miten mahdotonta kolmen lolitan on matkustaa. Älkää edes yrittäkö. Meillä on kaikilla kammottava määrä tavaraa, ja ihan kuin pelkät hameemme eivät veisi tarpeeksi tilaa... :'D

Tässä on asuni ensimmäiseltä päivältä, josta siis suurimman osan istuimme junassa. Parempaa kuvaa ei kyseisestä asusta tullut napattuakaan, mutta tosiaan päällä APn Ichigo Millefeuille ja vähän muutakin. Illalla pidimme Mimin luona pienet joulupäivälliset, ja annoimme toisillemme myöhäiset joululahjat. Niistä laitan (tai sitten en) kuvaa myöhemmin, jos jaksan. :3


Ja sitten tämän päivän asu. Päältä löytyy Innocent Worldin mekko ja Iiran tekemä bonnet sekä Iiran tekemiä ruusupinnejä (pinkit ja kultainen).

Ja vihdoin viimein, (jo etukäteen hehkutettu) lolitalvitakkini! *-* ♥ Ette usko miten paljon rakastan tätä. Turkiskaulus on irrotettava, ja sen alla on yksinkertainen pystykaulus. Päällikangas on tosiaan Armanin, ja vaaleanpunainen vuorikangas Versacen (dual branding! :D) ja niiden välissä vielä villavatiinia - vilukissa kiittää. Purrr.

Tämä muhvi on muuten lainassa Mimiltä, sillä oman muhvini suhteen tuli hieman suunnitelman muutoksia, ja teemme sen vasta huomenna. Siitä tulee muuten samanlainen kuin tästä, mutta siihen laitetaan koristeeksi pari vaaleaa rusettia samasta kankaasta kuin takkikin on, ja helminauhaa.

Tänään kävimme tämän pienen valokuvailun lisäksi monella kirpparilla ja muutenkin shoppailemassa, sekä lounalla eräässä kiinalaisessa ravintolassa. Löydöistä jälleen kuvia myöhemmin, tai sitten ei.

Ja lopuksi ryhmäkuva, josta kameran takana häärinyt Iira traagisesti puuttuu. Olemme muuten nimenneet "lemmikkimme" eli turkikset. Sannin supikoira/mäyrä on nimeltään Kapinen Kamijo, Iiran kaksi minkkiä ovat Hizaki eli Hiski ja Mana. Mimin kettu on Foxie Kleopatra ja minun mikälie-elukkani on Päätön Novala.

Ja ettei kukaan kettutyttö alkaisi turhaan janota vertamme, niin mainittakoon vielä, että jokaikinen kuvissa näkyvä turkis on ostettu käytettynä tai saatu ilmaiseksi Kierrätyskeskuksesta (ja alunperinkin Suomessa tuotettua). Emme siis ole tukeneet turkistarhausta, vaan harjoittaneet vain tehokasta kierrätystä. En missään nimessä itsekään suvaitse turkistarhausta, enkä ikinä ostaisi uutta turkista, etenkään ulkomailla tuotettua. Eikä hiuslisäkkeitäkään ole väärinkäytetty, koska lisäkkeitä emme käyttäneet. Piste.

SRS BSNS

Kun lolita matkustaa, niin se on kuulkaas vakavaa touhua se. Lähden huomenna (tai oikeastaan tänään, kellohan on jo yli 12) Joensuuhun Mimin luokse kyläilemään, ja pakkasin mukaani loligarderoopin viidelle päivälle.

Matkaan lähtee:
- 5 mekkoa
- 2 mustaa paitaa, 2 pinkkiä paitaa ja 2 valkeaa paitaa
- 2 baskeria ja kahdet lapaset (mustat ja valkeat)
- 2 säärystimet (Joensuussa on -20 astetta pakkasta, hrrr!)
- appelsiinin kokoinen läjä helmikoruja
- rasiallinen muita koruja
- kolme hiusrusettia, yksi helmipanta, yksi hiusruusu
- kunnioitettava läjä meikkejä ja megaputeli lakkaa
- 3 kengät
- kaksi pikkulaukkua, musta ja valkea
- sukkahousuja (arvatkaas vaan, missä kahdessa värissä)
- 3 alushametta ja parit mamelukit

Ja tämän lisäksi tietenkin kaksi mp3 -soitinta, luettavaa, joululahjat Mimille, Iiralle ja Sannille, sekä tietenkin kannettavani Fred latureineen ja nettitikkuineen sekä muuta pientä sälää. Sain kuin ihmeen kaupalla tungettua kaiken yhteen matkalaukkuun, mutta se painaakin sitten tonnin! :D

Perillä Joensuussa minua odottaa vihdoin viimein kunnollinen, mittojeni mukaan valmistettu lolitalvitakki á la Princess Decadence! Näin monen vuoden jälkeen oli jo aikakin saada sellainen. Siinä on Armanin villakangaspäällinen, Versacen vuorisatiini ja välissä vielä villavatiinia. Mukana tulee myös irroitettava turkiskaulus ja takkiin mätsäävä turkisvuorattu muhvi. Eipä pitäisi ainakaan tulla kylmä. *-*

No niin, siinä oli lomailuhypetykset etukäteen, seuraavan kerran päivitystä Joensuusta. Tai ainakin minun olisi tarkoitus päivitellä sieltä, mutta jos en ehdi, niin tuleepahan sitten isompi pläjäys, kun pääsen takaisin Helsinkiin.

Näkemisiin!

P.S. Minua kohtasi tänään suuri tragedia. Kanini Lady Jane Grey (aka Kakara, aka Itse Pahatar) on jossain välissä päässyt nakertamaan Fredin muuntajapiuhaa. Peukut pystyyn, ettei johto lakkaa toimimasta, koska siihen loppuu sitten minun bloggaukseni. :<

Onneksi meiltä löytyi sähköteippiä. Ei ole nimittäin eka kerta, kun kani ja tekniset laitteet ottavat mittaa toisistaan. :'D

Merry Christmas to everyone!

"Beauty should not be practical, luxury is an inconvenience." (Momoko/Kamikaze Girls)

Inpiroivia elokuvia

Elokuvista voi hakea ideoita, inspiraatiota ja motivaatiota pukeutumiseen. Useimmillahan alkaa nyt, tai ainakin pian, joululoma. Sen kunniaksi listasin muutamia omia suosikkejani, jotka sopivat mainiosti vaikkapa lolien yökylämiitin ohjelmistoon. (Leffat eivät ole mitenkään parhausjärjestyksessä, kunhan nyt listasin niitä sitä mukaan, kun mieleen tulivat.)

♥ Shimotsuma monogatari/Kamikaze Girls

Tätä voin suositella lämpimästi sekä elokuvana, että kirjana. Mielestäni kirja on parempi, mutta elokuvassa pääsee toki nauttimaan paremmin pukuloistosta. Leffan hahmoista suosikkini ei muuten yllättäen olekaan Momoko, vaan Ichiko. Ichikossa nyt vaan on jotain hellyyttävää. :D

♥ Marie Antoinette

Tässä elokuvassa on kaikkea ja enemmän! Ihania vaatteita, ihanaa ruokaa, ihania palatseja, jopa ihania kukkaniittyjä! Lisäksi Kirsten Dunst sopii Marie Antoinetten rooliin täydellisesti.

♥ Casanova

Ainaisen pukudraaman lisäksi on piristävää katsoa välillä pukukomediaa. Casanovan juoni on kerrassaan hulvaton, ja visuaalinenkin puoli pelaa.

♥ Herttuatar

Yleensä en voi sietää Keira Knightleyta, mutta pakko myöntää, että tässä leffassa hän tekee hienon roolisuoristuksen. Tositapahtumiin perustuvissa juonissa on myös aina jotain erityisen liikuttavaa.

♥ Kreivitär

Synkempään makuun sopii Erzebeth Bathorysta kertova elokuva. Täytyy tosin varoittaa, että tämä leffa on juuri niin raaka, kuin Bathorysta kertova leffa suinkin voi olla. Omalla kammottavalla tavallaan leffa on kuitenkin kaunis, ja kaiken taustalla on tietenkin rakkaus. Jos et kestä verta, suosittelen kuitenkin jättämään tämän väliin.

♥ Innocence

Tätä leffaa suosittelen puhtaasti visuaalisen puolensa takia. Metsämaisemia ja niittyjä, rusettinauhoja, pieniä tyttöjä tanssimassa balettia ja leikkimässä ulkona.

♥ Corpsebride

Tämäkin sopii synkempään fiilistelyyn. Corpsebride sai ainakin minut liikuttumaan kyyneliin (tosin olen niin toivoton, että kyynelehdin lähes aina elokuvien takia) , ja päähenkilöt Victor, Victoria ja itse ruumismorsio Emily ovat hellyttävän näköisiä. Etenkin elokuvan loppuratkaisu on aivan ihana. Voin suositella suuresti myös muita Tim Burtonin elokuvia; Burton ei petä koskaan.

♥ Anastasia

Pixarin Anastasia on kenties lempparini kaikista ’perinteisistä prinsessaleffoista’. Anastasia on nimittäin ainoa piirrosprinsessa, joka 1) tappaa itse pahiksen, 2) tekee sen korkokengät jalassa ja 3) itse asiassa hän tappaa pahiksen nimenomaan korkokengällä. :D

Bonuksena suosittelen myös melkein mitä tahansa Disneyn klassikkopiirrettyä. Liikuttavat tarinat, upea piirrosjälki, henkeäsalpaava musiikki ja sympaattiset hahmot ovat varastaneet ainakin minun sydämeni. Olen Disneyn klassikoiden harras fani.

Siinäpä kaikki, mukavaa joululomaa vaan kaikille! Minun pitää vielä sinnitellä pari päivää, ennen kuin pääsen lomailemaan - ja kunhan pääsen, niin sitten on toivottavasti aikaa pukeutua loleihinkin välillä. :3

Such a beautiful city

Hei vaan! Käväisin tänään (ihan teitä lukijoita ajatellen!) ottamassa "muutaman" kuvan Helsingistä. Kuvausreissu kesti pari tuntia, joten sainpa samalla mukavan päivälenkin.

Ideana oli, että kuvaan vanhoja, kauniita rakennuksia, mutten voinut vastustaa kiusausta napata kuvia muutamasta hurmaavasta yksityiskohdastakin (bongaa mm. yksisarvinen! :D).

Tämä on niin kutsuttu inspiraatiopostaus - ainakin minua vanhat rakennukset inspiroivat, ja mielestäni ne ovat myös tarpeeksi "loleja" tullakseen postatuksi blogiini. Toivottavasti nautitte kuvista!

P.S. Tiedän, että olen kaikkea muuta kuin huippukuvaaja. Kuvien ei ole tarkoitus olla mitenkään taiteellisia, tai tuoda esille sitä, miten hyvä kuvaaja minä EN ole. Otin kuvat puhtaasti omaksi ilokseni, ja toivottavasti teidänkin. :)

Mansikkakirjeitä ja Hattaraa

Kävimme tänään Serinan kanssa katsastamassa taidemuseo Tennispalatsissa meneillään olevan näyttelyn "Kauneuden pauloissa", ja siitä sain hyvän tekosyyn koeajaa uusimman mekkoni.

Näyttely oli muuten todella hieno, voin suositella lämpimästi kaikille pitsistä ja/tai pukuhistoriasta kiinnostuneille. Viktoriaaninen aika, rokokoo... ja miten joku osaakin maalata pitsiä niin aidon näköisesti! Kateus ja masennus siinä iski, ja sanoin jo, etten ikinä maalaa enää mitään - tosin en kyllä hetkeäkään uskonut, että todella toteuttaisin uhkaukseni. :D

Päivän asu! Kuten huomaatte, olen edelleen tylsällä tuulella pukeutumisen suhteen, ja haluan pukeutua vaihteeksi hyvin perinteiseen loliin. Mekko, rusetti ja kaulakoru Baby, The Stars Shine Bright, paita Bodyline ja muut sielt' ja täält'.

Ja sitten lähikuva mekon yläosasta...

...ja helmasta. Printti on jälleen aivan ihana! Siellä lukee "minä rakastan sinua" monella eri kielellä - mm. saksa, ranska ja italia ovat edustettuina. Ei tosin japania eikä edes suomea, voi harmi. :D

Ja koska lupasin, niin tässä kuva uudesta alushameestani. Sanokaa päivää Hattaralle! On muuten hauskaa kysellä vaihteenvuoksi "Ei kai Hattara näy mistään?" sen ainaisen "Ei kai alushame näy mistään?" sijasta.

Ja ihan vaan bonuksena: Sain tänään ekan ~virallisen~ joululahjan, joten pitihän siitä napata kuva!

Ofelia

Käväisin tänään Ofelia Second Hand Marketissa, joka kyllä oli tarjontansa puolesta pikemminkin myyjäiset kuin second hand... huh niitä hintoja.

Ruuhkaa oli onneksi (varmaankin sisäänpääsymaksun takia) vähemmän kuin aiempina vuosina. Ohjelmassa oli myös muotinäytös, joka oli aivan ihana! Mallit olivat ihanan pirteitä ja näyttivät todella nauttivan olostaan lavalla, ja asutkin olivat hienoja. Valitettavasti mallit olivat niin nopsaliikkeisiä, että kuvia oli vaikea ottaa.

Tein myös kerrassaan muhkean löydön: vaaleanpunainen, megapuffuttava tyllialushame kolmellakympillä! Kun sen yhdistää yhteen vanhaan alushameeseeni, niin tulos on niin pöyheä, etten meinaa mahtua helmojeni kanssa huoneeni ovesta ulos! :'D Myös yksinään se kohottaa uskomattoman paljon, ja on silti unelmankeveä päällä. Ainoa huono puoli on se, että siitä panssarityllistä lähtee aikamoinen kahina... No, ehkä voin elää kahisten.

Ai niin, ja ostin tänään myös Babyn Strawberry Letters -setin, joka oli myynnissä Terriblen puolella. Se on äärimmäisen ihana. ♥

Kuvia ostoksistani saatte joskus myöhemmin, kun 1) ulkona on valoisampaa ja 2) saan jostain käsiini kameran.

Lopuksi päivän asu. Olin tänään todella laiskalla tuulella, koska takana on kuitenkin viisi päivää töissä ja yhdet lauluharkat. Ja laulaminen on muuten rankempaa duunia kuin osaatte kuvitellakaan. Siksipä päädyin yksinkertaiseen asuun, ja olin jopa niin saamaton, etten tehnyt hiuksilleni yhtään mitään. Heräsin aamulla, totesin että jahas, tänään on sitten luonnonkihara päivä, tukka saparoille ja eikun menoksi. Mahtava esimerkki aiheesta "älä tee näin, kun loleilet." Aina pitää panostaa yms yms.

Mekko on edelleen Innocent Worldin, helmipanta ja kengät kirpparilta ja loput sieltä sun täältä.

Uudet kengät! ♥

Jotkut teistä ehkä tietävätkin (tai sitten eivät), että olen tällä hetkellä töissä kenkäliike freda22:ssa. Tykkään työstäni todella paljon, mutta ihanien kenkien läheisyys viitenä päivänä viikossa aiheuttaa minulle tiettyjä houkutuksia.

Olen jo kotiuttanut sieltä kivat saappaat ja jumalaiset peeptoe -korkkarit, mutta molemmat noista sain ilmaiseksi (saappaat työsuhdekenkinä, korkkarit synttärilahjaksi).

Tänään sorruin sitten vihdoin ostamaan nämä ihanaiset rusettiavokkaat, joita olen kuolannut siellä päivittäin. Arvatkaa, mitä tuskaa on katsoa, kun asiakkaat vievät näitä suloisuuksia kotiinsa?! Minun oli PAKKO saada nämä. :D

Omat avokkaani ovat edelleen töissä (käytän niitä silloin tällöin työkenkinä), joten saatte tyytyä ihastelemaan Stylesnobin virallista kuvaa näistä herkuista. Kengät siis ~aitoa~ kiiltonahkaa, peeptoekärjellä, muhkealla rusetilla ja noin kymmenen sentin korolla. Täydellisyyttä. Kunhan tulee taas kesä, niin koetan yhdistellä nämä johonkin loliasuun - tai useampaankin! ♥

Olen muuten huomannut, että laadukkaiden, aitoa nahkaa olevien kenkien parissa työskentely on käännyttämässä minua jonkinlaiseksi kenkäelitistiksi. Tuntuu, etten ehkä tämän työni jälkeen pysty vähään aikaan ostamaan mitään tekonahkaista... :D

Creme de la Garderobe Encore une Fois

Eli vielä muutama hyvän kuvaajan napsima otos kyseisestä tapahtumasta! Kaikki sieltä otetut kuvat olivat niin ihania, mutta egoistina valkkasin ne kolme, joissa esiintyy joko minä, ostokseni tai molemmat.

Tämä eka kuva on lempparini näistä. Jotenkin ihanan taiteellinen. Tässä siis ahnaat sormeni hamuilevat sitä Innocent World:n mekkoa, jonka ostin tuosta tapahtumasta. Näinköhän olin tehnyt ostopäätöksen jo kuvanottohetkellä...?

Pärstäkuvaa. Kuvaaja piti hiushärpäkkeestäni ja halusi ottaa kuvan siitä. Ja nuo timantit on siis liimattu otsaani, ne eivät kuulu ruusuun. :D Otsis yleensä estää tällaisen ~luovan~ blingien käytön naamassa.

Ja viimeisenä kuva Baby, the Stars Shine Bright:n kaulakorusta, jonka myös kotiutin tuolta.

Kuvat ovat siis Amir Arissonin ottamia. Käykää kurkkimassa lisää ihania otoksia hänen blogissaan: http://theimbricate.blogspot.com/

Lolita ja stereotypinen käyttäytyminen

Creme - La fille comme l'oiseau sanoo:
Sun mielikuvat musta saattaa olla vähän väärät, koska en mä aina juo vaan teetä.

---

Sanoin tänään mesessä näin eräälle tuttavalleni. Ja kun sitten aloin ajatella asiaa tarkemmin, niin eikö ole aika uskomatonta, että joudun oikeasti sanomaan noin?!

Eikä ole edes eka kerta. Muistan, kun kerran koulussa kerroin kurssikaverilleni harrastavani ratsastusta, ja sain vastaukseksi: "Ihanko totta? Oho! Vaikea kuvitella, että sä voisit oikeesti tehdä jotain muuta kuin näyttää sievältä." Tuolloin siis pukeuduin joka päivä lolitaan.

En ole enää pariin vuoteen pukeutunut lolitaan päivittäin, mutta yhä jotkut olettavat minun olevan joku täydellinen posliininukke, joka ei muuta tee kuin särpii teetä ja nakertaa kakkuja.

En oikein tajua, mistä nämä mielikuvat syntyvät - itse en ainakaan tarkoituksellisesti ole yrittänyt luoda itsestäni jonkun eksentrisen, etäisen neitosen kuvaa. Pyrin aina käyttäytymään kohteliaasti, mutta kuitenkin olemaan oma itseni. Käytökseni ei ole ikinä ollut kiinni siitä, mitä minulla milloinkin on päälläni; pidän teestä ja makeista herkuista aivan yhtä paljon silloinkin, kun en ole lolitällingissä.

Voisiko tämä johtua siitä, että tyypillisessä lolitamiitissä ohjelmassa on yleensä teekutsut/piknik/jotain muuta rauhallista ja sivistynyttä? Kai nyt jokaisen kuitenkin pitäisi tajuta, ettei edes lifestyle-lolitan elämä voi aina olla yhtä ruusuteen virtaa?

Mielestäni on hyvin omituinen ajatus, että persoonaansa voisi - tai edes pitäisi - muuttaa täysin pukeutumisen takia. Toki lolitavaatteissa tulee vaistomaisesti oltua vähän rauhallisemmin (ainakin itselläni, ja ainakin useimmiten :D) ihan jo senkin takia, että vaatteet ovat kalliita, ja myös rajoittavat liikkumista jonkin verran. Megapuffussa hameessa ei parane hosua, tai onnistuu aiheuttamaan helmoillaan täyden katastrofin (rikkoutuneet koriste-esineet tai tulipalo, anyone?).

En oikein itse tiedä, pitäisikö tällaisista oletuksista ihastua vai vihastua. Onhan se toisaalta kiva, että joku pitää minua jonain täydellisenä nukketyttönä - ja toisaalta on myös loukkaavaa, että minun kuvitellaan pystyvän vain näyttämään kauniilta. Milloin tämä maailma tajuaa, ettei jokainen kaunis, itsestään huolta pitävä nainen ole automaattisesti aivoton bimbo?!

Okei, siinä oli tajunnanvirtaa tältä päivältä. Näkemiin.

P.S. Minulla on huomenna synttärit. :3

Miitti 1.11.2009

Sanni päätti järjestää Halloweenin kunniaksi miitin kotonaan. Sannin kämppä on muuten aivan ihana, sellainen vanhanaikainen puutalo keskellä korpea (tai ainakin melkein keskellä). :D

Paikalla oli Satu, Sanni, minä ja Hanna. Olimme kaikki pukeutuneet enemmän tai vähemmän synkeästi Halloweenin kunniaksi.

Tästä näkyy ehkä parhaiten päivän asuni. En ole vieläkään ihan varma, onko asuni tosi siisti vai tosi fail. No jaa, ainakin se on mielenkiintoinen. Mun ~piti~ toteuttaa muumiololitaa inspired by Nemeira, mutta monen dramaattisen käänteen jälkeen päädyin vain toteuttamaan jotain synkkää, mutta ei täysin mustaa. Halukkaat voivat vaikka kuvitella, että tämä on vampyyrilolia tms.

Naamio on Venetsiasta, mekko Innocent Worldin, korsetti ja kengät ilmeisesti Morticiasta ja loput taviskaupoista. Itseasiassa naamio, kengät ja korsetti oli mulla vaan lainassa tätä asua varten. Tosin tuo korsetti on aikanaan kuulunut minulle. Pystyin juuri ja juuri pitämään sitä ~30 min kuvauksia varten, ja sekin oli puhdasta kärsimystä! En tajua, miten olen aikoinani jaksanut elää tuon kokoisen vyötärön kanssa kokonaisia päiviä...! Nykyään olen liian mukavuudenhaluinen moiseen rääkkäykseen.

Ja toinen kuva. Mielenkiintoista, miten oikeastaan näytän pulleammalta korsettiin kuristettuna kuin ilman.

Ohjelmassa oli muuten vaihteen vuoksi ihanaa ruokaa (siis ihan kunnon ruokaa; itsetehtyjä sämpylöitä, porkkanakeittoa ja suklaakakkua, om nom!). Lisäksi taiteilimme hieman, ja pelasimme Mustaa Pekkaa, joka on muuten herrrrrmojarrrraastava peli. :'D Hauska, mutta hermojaraastava.

Ja loppuun vielä pelottava kuvasarja! Hrrr, Satu on creepy.

Siinä kaikki tällä kertaa, postaan ehkä myöhemmin toisen Halloween-asuni, kunhan saan kuvia koneelleni. :3 Adios!

Lolita ja elitismi

Juttelimme Sannin kanssa vähän syvällisiä tässä päivänä eräänä. Puhe kääntyi aina niin kuumaan aiheeseen, elitismiin. Eräs toinen ystäväni on toivonut, että kirjoittaisin tabuista lolitassa, joten voinen yhtä hyvin siirtää pohdintamme tänne blogiini. Tiedän, että tätä(kin) aihetta on pohdittu Terriblen puolella ja muuallakin pitkään ja hartaasti, joten yritin saada aiheeseen hieman erilaisen lähestymistavan.

Lolitassa elitismi yhdistetään nykyään lähinnä negatiivisiin asioihin. Kuitenkin, kuten Sanni huomautti, jos ajatellaan eliittiä muun kuin lolitan kannalta, niin eliittiä yleensä arvostetaan. Yleisen määritelmän mukaan eliittiin kuuluvalla ryhmällä on tietynlaista valtaa ja vaikutusvaltaa, ja heidän mielipiteitään kuunnellaan tarkasti. Eliittiin kuuluvat ovat yleisesti ottaen myös lahjakkaita, älykkäitä, taiteellisia tai luovia ja heillä on pätevyyttä, sekä erityisosaamista. Elitismin viha voi johtua ns. naapurikateudesta, joka voi johtaa suoranaiseen vihaankin. Lolitassa erityisesti harvinaisemmat brändivaatteet tai suuri vaatekaappi yksistään riittävät herättämään ihailua, mutta myös kateutta. Jonkun toisen erityisosaamisen ja vaatekaapin herättämä kateus voi johtaa elitismin leimaan: ”Se on varmasti joku elitisti, kun pukeutuu pelkkään Moitiéen!” Eliittiin kuuluvilla on yleensä myös vaikutusvaltaa yhteisön mielipiteisiin, sekä tietynlaisia etuoikeuksia, joita ei välttämättä ole ryhmän alimmilla portailla olevalla. (Vertaa kauan lolitaan pukeutunutta, tyylisilmää ja kontakteja omaavaa henkilöä juuri aloittaneeseen loliin.) Lolitassa elitismiin liitetään useimmiten myös brändiuskollisuus tai ilkeämmin ilmaistuna ”brändihorous”, narttuilu netissä ja joskus jopa livenä, itsensä kohottaminen muiden yläpuolelle ja muiden haukkuminen ja kiusaaminen. Ei kuulosta kovin eliitiltä (eli parhaimmistolta) minusta. Ovatko lolitat antaneet itselleen/toisilleen tekosyyn olla totaalisia kusipäitä sen kustannuksella, että ovat ”elitistejä”? Huono käytös on aina huonoa, vaikka sen yrittäisi verhota hienon sanan taakse.

Kukaan ei yllä mainituista syistä tunnu arvostavan elitismiä tai elitistejä lolitan parissa. Keitä siis ovat nämä lolitan elitistit? Jos et omasta mielestäsi ole elitisti, mutta muut sanovat, että olet, niin oletko sitten? Entä voiko itse päättää olevansa elitisti? Jokainen tietenkin voi väittää olevansa elitisti/muita parempi, mutta loppupeleissä sillä ei ole merkitystä, jos eliitin määrittää koko yhteisö. Joidenkin lolitoiden tapa ”kohottaa” itsensä elitisteiksi siis tavallaan syö pohjan koko elitismin alkuperäiseltä määritelmältä.

Itse haluaisin ajatella todellisen elitistin olevan, no, parhaimmistoa. Lolita, joka on kokenut, tyylitaitoinen ja materiaalitietoinen. Lolita, jolla luultavasti on brändivaatteita (kenelläpä niitä ei nykyään olisi?), mutta myös kykyä arvostaa käsityötä aivan yhtä paljon, mieluiten jopa omaa ompelu- tai edes tuunaustaitoa. Kaiken tämän lisäksi haluaisin ajatella, että todellinen elitisti yrittää myös parhaansa mukaan olla ystävällinen ja auttavainen (ja itse asiassa eliitillä onkin perinteisesti katsottu olevan velvollisuus auttaa muita). Tällaista henkilöä ei varmaan olisi kenenkään vaikea arvostaa – eikö tässä olisi enemmän itua?

Jos elitismi saisi myönteisemmän merkityksen lolipiireissä, jos olisi HIENOA olla elitisti (sanan hyvässä merkityksessä), niin ehkä narttuilukin vähenisi lolitan parissa. Tai sitten ei. Luultavasti muita haukkuvilla on huono itsetunto, jota pitää korottaa haukkumalla muita. Todellisella hyvällä lolitalla (ja ihmisellä ylipäätään) ei ole syytä muiden polkemiseen. Jos elitismiä alettaisiin pitää myönteisenä asiana, niin ainakaan näillä kiusaajilla ei enää olisi hienoa nimitystä itselleen, jonka taakse piiloutua ja joka ’oikeuttaisi’ heidän käytöksensä.

Lady Ravenclaw and the Princess of Slytherin

Hei taas! Tänään luvassa vihdoin photoshoottia, jonka pidimme Mimin kanssa ennen Tsukiconia. Minulla ei ole muuta sanottavaa, kuin että tämä siitä seuraa, kun kaksi fanityttöä yhdistää fanituksensa rakkaaseen tyyliin. Saanko esitellä: Potter-teemaista lolitaa! Minun asuni värit ovat Luihuisen tuvalta, Mimi taas edustaa Korpinkynttä. (Fiksuimmat ovatkin ehkä jo päätelleet, että juuri tässä on yybersalaisen "projekti S":n tulos. :D) Yritimme saada kuviin sellaista tunnelmaa, että olisimme Tylypahkassa - toivottavasti onnistuimme!

Kannattaa muuten tsekata tämä sama shootti Mimin "Päivänvarjon alla" -blogista; Mimi on ilmeisesti kehittelemässä jotain pientä tarinaa kuvien ympärille!

Ja pitemmittä puheitta, hirveä latinki kuvia. "Lady Ravenclaw and the Princess os Slytherin", olkaa hyvät!

***